Asiakaspalvelua

Tänä aamuna aika varhain ajoin sumussa pikku-Pinkin kanssa eläinlääkäriin toisille rokotuksille. Samalla kertaa mukana oli myös Tara-sisko. Tulikin ihan mieliinpainuva käynti.

Hyvää huomenta ei tietysti tarvitse toivottaa, vaan ensimmäiseksi todetaan että ai että tarvitsette myös passit – matkustaako nää koirat (muutama epäilevä silmäys lattialla oleviin rotannäköisiin otuksiin) – kun on vaan 15 minuuttia aikaa ni tarvii kiirehtiä sitten. Pahantuulinen ilme kertoo että mitä hittoa semmoisia passeja tuutte kinuamaan tänne.

Ja sitten toimeen…Tara pöydälle ja kourallinen kuivamuonaa eteen. Tara hamuilee kuivamuonaa halukkaasti. Väännellään polvet ja lonkat suoriksi, suu väkisin auki. Niin on pitkä selkä, että taas tulee uusi mäyräkoirien ennätys (??? kaikki jotka jotakin tajuaa, tietää ettei näillä ole kyllä mäyräkoiriksi kovinkaan pitkät selät, mutta olipahan varmaan mukavaa laukoa tuokin lause?) Sitten pennulle kaksi piikkiä niskaan. Koska rabies-rokote kirvelee, se laitetaan viimeisenä, ja Taraa se kyllä sattuu…ja se alkaa kiljua. Koiraa käsketään pitämään pöydällä kuitenkin siihen asti, että saa vielä katsottua sirunlukulaitteella tunnistusmerkinnän. Hieno kokemus nuorelle pennulle, se kiljuu koko tämän ajan. Vihdoin Tara pääsee pois pöydältä.

Ja Pinkin vuoro. Pinkiä ei kuivamuona kiinnosta (aamuruuasta vajaa tunti) – mikä sitten saakin eläinlääkärin riemastumaan että onpas tää ihan eri maata kun on näin arka, ihan kauhuissaan. Mietin että sanon ettei minun koiran polvia tarvitse jokaisen eläinlääkärin matkan varrella kyllä väännellä, että saahan ne sillä tavoin löystymään, mutta pidin suuni kiinni. Pink koki saman vääntelyn ja sai sitten vielä toteamuksen että on alaleuka hiukan lyhyt. Joo. Ja piikit niskaan. Pink ei kyllä kiljunut lainkaan ja nostin sen siitä suoraan syliini, vaikka eläinlääkäri käski nostaa lattialle. Olisi varmaan sitten ryöminyt sen sirunlukulaitteensa kanssa pennun perässä pitkin lattiaa? No luki sirun sitten pennun ollessa sylissä.

Tässä vaiheessa Taran omistaja, ystäväni pitkältä ajalta…sanoi tyttärelleen ja minulle että menkää te pentujen kanssa vaikka ulos leikkimään, niin mä hoidan nää paperihommat täällä. Taktinen veto, taatusti näkyi jo päällepäin että minulla alkaa pinnan alla kiehua, ja olisin kohta sanonut jotakin rakentavaa.

Eläinlääkärin työ on asiakaspalvelua. Miksi ryhtyä ko. ammattiin jollei pidä eläimistä, ei osaa niitä käsitellä, ja ennen kaikkea – pitää tykätä myös ihmisistä jos ryhtyy palveluammattiin!

Näin alkoi tämä torstaipäivä, toivottavasti jatkuu parempana. Tarkoitus on painua ulos jatkamaan puutarhahommia.

Kaunis syyspäivä

Aurinko paistaa, käännän lapiolla maata perennapenkissä. Heinät pääsivät valtaamaan kukkapenkin pään, koska tämä kesä meni valtaosin muissa puuhissa.

Hetkien määrä on rajallinen. Lämmin, viisas ja hauska ihminen on poissa.

Parasta koiranelämää

Oltiin lauantaina koiranäyttelyssä Karkkilassa, ihan pienenpienessä ryhmänäyttelyssä. Oli kyllä kiva päivä, ja sääkin oli niin lämmin että pitkähihainen t-paitakin oli ihan liikaa. Pommit arvosteltiin jo aamulla ja Nelli kävi hakemassa PN3 sijoituksen. Sitten jouduttiin hiukan odottelemaan colliekehän alkua, ja pystytettiin teltta sateen varalle. No toimihan se aurinkosuojanakin :-) Pimu sai junnuluokassa ERIn ja sijoittui kivasti luokan toiseksi. Parasta oli kyllä sen mielestä se, että pääsi niin monen ihmisen rapsuteltavaksi.

Tänään sunnuntaina sitten tarvittiin vastapainoa eilisen kellon ympäri kestäneelle reissulle (oli vielä pikku kokous kehien jälkeen, joten oltiin tosiaan 12 h matkalla). Sunnuntain ratoksi tehtiin jotakin ihan muuta. Kuvat kertokoon mitä. Ekassa kuvassa Pimu hiukan irrottelee.





Koko lauman oli pakko myös tunkea tutkimaan vanhaa latoa sisältäpäin.



Harmi ettei ole vielä ollut varaa hankkia kameraan pitkää putkea. Näiden pikkukoirien kuvaaminen on aika mahdotonta, kun vipeltävät vauhdilla kohti horisonttia. Ja se tapahtuu muuten aika nopeasti! Tässä Pink ja Pepsi vauhdissa.



Vichy ottaa hypyn nähdäkseen apilapuskan yli. Pellolla oli aika sankka ja korkea kasvusto, mitä ei ehkä kuvista tajua. Eli oli todella rankkaa lenkkiä etenkin näille pikkukoirille.





Myös pallo-Nelli oli tietysti mukana. Siitä kyllä huomasi että oli välillä liiankin rankkaa. Välillä joku meistä kaappasi sen hetkeksi kainaloon vapaamatkustajaksi.



Tämä ei suinkaan ollut ainoa löytynyt kurarutakko, mutta ainut jossa ei ollut puskaa ympärillä, niin kuvaus onnistui. Kaikki koirat Nelliä lukuunottamatta kävivät mulimassa.



Tässä pikku-Pink tutustumassa koiranelämän ihanuuteen. Hetken kuluttua se oli aivan likomärkä ja oli pakko suunnata kohti kotia.

Hulvatonta menoa

Olen joskus miettinyt kuinka erilaisia koirat voivatkaan olla luonteeltaan myös siinä suhteessa, kuinka iloisesti ne suhtautuvat elämään. Kyseessä on tottakai myös rotukohtainen ominaisuus, harvoin näkee spanielia tai noutajaa joka ei onnellisena hössötä edestakaisin. Toki jokaisen normaalin koiran saa "hööpötettyä" iloiseen mielentilaan, mutta on myös koiria, jotka ovat aina iloisia. Collieistamme Jane ja Pimu ovat näitä onnellisia. Pimu muistaa iloita aina pienistäkin asioista, mm. tervehtii joka kerta huolella imurimme sen tavatessaan :-)

Kaikki mäykkymme ovat oikeita ilopakkauksia, häntää muistetaan heiluttaa liki jatkuvasti. Pusujakaan ei säästellä. En tiedä ovatko nämä tyypillisiä pk kaniinimäykkyjä, olen tullut siihen käsitykseen että osa on huomattavasti hillitympiä ja rauhallisempia. Totuus on kuitenkin se, että omakin mieli virkistyy kun ympärillä on iloisia koiria.

Pentujen leikin seuraaminen on aina mukavaa, ja sitä tuli tänä kesänä tehtyä. Kaikki kahvi- ja ruokatauot pidin yleensä pentueen touhuja samalla seuraten. Tuo kuva yllä on muutaman päivän takaa, kun jäljellä oli vielä viimeinen Q-pentueen tyttö. Pimu-collie, sekä mäykyt Pink ja Pepsi leikkivät sen kanssa kaikki samalla lelulla. Todellisuudessa mukana oli myös pommi-Nelli, mutta se ei mahtunut kokonaisena kuvaan.

Tänään kävin Pinkin kanssa tervehtimässä Pablo-veljeä. Velipoika oli välillä hiukan tungetteleva, mutta kunhan sen laittoi ensin ruotuun, niin leikki oli välillä hulvattoman hauskaa katseltavaa.





Ihan tyhjä katse on pojalla? Mitähän sen päässä liikkuu?



Ettei nyvvaa menis korvat sekasin?

Nyt on aika vetää hiukan henkeä

Elämä alkaa hiljalleen helpottua ja palaamme normaaliin päiväjärjestykseen. 23. toukokuuta syntyi Pepsin pentue, 7.kesäkuuta Vichyn pentue ja 23.heinäkuuta Oodin pentue. On ollut ihana ja lämmin kesä - siitä olen kiitollinen. Meidän talo ei kuitenkaan ole kovin suuri, ja monelaisia järjestelyitä ollaan tehty, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvät oltavat - ja että saataisiin nukkua. Rehellisesti voin kuitenkin sanoa että on hiukan "hihat tyhjät" nyt. Kahta vuorokautta kauempaa en ole kotoa ollut poissa sen toukokuun lopun jälkeen, joten nyt on sitten aika pitää pieni loma - 3 vrk :-)

Viimeinen colliepentu haetaan omaan kotiinsa huomenillalla. Toivotaan että Q-pentueen elämä lähtee rullaamaan hyvin, ja koirat tuovat omistajilleen paljon iloa!

Tuossa 10 vuoden takaisessa kuvassa on hyvin suloinen pentu. Se on meidän Moonan emän veli. Joskus tulee katseltua vanhoja kuvia. Sattuneesta syystä myös allaoleva kuva tuli kaivettua esiin, sekin 10 vuoden takaa, E-pentueen pojat siinä. Valitettavasti kuvan laatu ei ole kovin hyvä. Aika kuluu niin kovin nopeasti ja huomaamatta. Hetkistä pitää osata nauttia.

Omituinen harrastus

Koiraharrastajat ovat kyllä outoja. No tunnen kyllä muutamia muitakin harrastuksia, jotka pistävät ihmiset tekemään mitä kummallisimpia asioita. Tainnut olla itsekin tekemässä...

Joka tapauksessa sunnuntaina lähdettiin aamulla kohti Porvoon koiranäyttelyä. Pentujahan on kotona enää 3, joten kennelpoika oli taivuteltavissa kotijoukon huoltotoimiin. Ja kun on muutaman kuukauden ollut melko lailla kiinni pentujen hoidossa, kaipaa silloin tällöin edes sellaista muutaman tunnin pikatuuletusta. Niinpä sitten Nooran ja Nelli-pommin kanssa lähdettiin.

Noora kävi pyörähtämässä junior handler-kehässä - ei tehnyt mitään kummempia virheitä mutteivät Nellin kanssa sijoittuneet. Kilpailu on aika kovaa kun sarjassa on kolme-viisikymmentä osanottajaa lähes joka näyttelyssä. Junnukehässä oli kuitenkin yksi mielenkiintoinen koira, josta kuva tässä.



Huvittavinta asiassa on se, että juuri lauantaina selattiin trimmauskirjaa ja puhuttiin nyörivillakoirista. Sanoin että kuvan olen nähnyt, mutten ole koskaan nähnyt livenä sellaista. No tulipahan sekin sivistyksen aukko paikattua!

Porvoossa käyminen tuotti myös pari muuta hyvää asiaa: Nelli trimmattiin ammattilaistaidoilla, ja se tulikin oikein ...palloksi :-)

Samalla saatiin sitten kunnon haukut siitä, kuinka lihava koira on. Ja kuulemma meidän koko lauma (en tiedä sitten näkeekö minun kunnostani samalla koko lauman olevan lihava?) Eli nyt sitten Nelli joutuu syömään ruokansa häkissä, se kun on supermestari varastelemaan ruokaa muiden kupeista.

Saimme vihdoin ostettua myös pyörällisen pöytä/vetosysteemin jolla raahata näyttelykamat. Jotenkin tuntuu että meidän osa on aina saada auto parkkiin sinne vihoviimeiselle kyntöpellolle, kilometrin päähän näyttelypaikasta. Nyt ei sitten enää harmita raahata tavaroita.

Että sellainen päivä. Kotiin ajaessa mietin mikä oli päivän tulos: muutama kiva asia, muutama vähemmän kiva. Mikä se on mikä laittaa ihmisen harrastamaan?

Q-colliepentue 7 viikkoa

Tänään lähtivät omiin koteihinsa blue merle tyttö ja vihreäpanta-poika. Niistä tuli "Nukka" ja "Veli". Ennen tätä kaikki pennut aseteltiin taas pöydälle, ja Eeva nappasi muutaman kuvan. Avustajia oli yhteensä 5, mikä oli ihan sopiva määrä. Yksikään pentu ei päässyt putoamaan :-)

Sadeillan ratoksi

Sataa ja on kylmää. Minun pitäisi tällä hetkellä olla jossakin ihan muualla, mutta koska jyskyttävä päänsärky pakotti jäämään kotiin, enkä pysty tekemään mitään kovin ihmeellistä, istahdin tähän ja keräsin muutaman sekalaisen kuvan teidän iloksenne!

Kriikunat ja syyshortensiat on tuotu sisälle ennen sadetta. Niin kauniita ja myös hyvänmakuisia!



Sitten tämmöinen pikku-pupu...siis 5 viikkoinen colliepentu. Eeva kävi kylässä ja otti Q-pentueesta kivat kuvat, seisomakuvan ja nassukuvan jokaisesta pennusta. Voitte käydä katsomassa kuvia osoitteessa: http://bsvanillasky.blogspot.com/



Yksi trikolour-värinen uros on vielä vailla kotia, joten jos tiedät jonkun joka kaipaisi iloa syksyynsä, niin kerro että tiedät miten sitä iloa saa!

Ja siitä tuli mieleeni että ystäväni myy normaalikokoisen pitkäkarvaisen mäyräkoiran pentua. Poika on nyt kymmenviikkoinen ja väriltään kaunis suklaanruskea. Itsekin tämän vekkulin tapasin, ja oli kyllä kiva poika! Siinä siis lisää iloa syksyyn, jos kiinnostaa :-)



Sitten tämmöinen viime viikonlopun Tervakosken näyttelyreissulta napattu kuva. Poikettiin huoltoasemalle, ja viereisestä autosta kurkki tämä. Ihan uskomattoman hassu tupsukorva! Nauramatta ei tuota voinut katsella.



Oli varmaankin hiukan ylipitkässä karvassa oleva valkoinen kääpiösnautseri, mutta aika persoonallisen näköinen.

Vuosikymmeniä olen ollut isojen koirien ystävä. Tunnustan että olen ihan hiukan väheksynyt pikkukoiria, toki tykännyt niistä, mutta ajatellut että Koiran pitää olla Iso. Olen ollut väärässä. Meidän koko porukka on aika lailla iloinen näistä pikkuveijareista joita nyt talossa on jo 4 kpl. Tässä kuvassa Lassi on saanut viereensä Nelly-pommin ja Vichyn. Harmi ettei vauhti näy kuvissa, mutta jotakin voitte päätellä Vichyn korvakarvojen asennosta.









Tässä pienessä pesässä on meidän ilopillerit (tai pötköt) - ihan käsittämättömän hauskoja koiria ovat nämä kaniinimäykyt. Niin itsetietoisia, kivoja ja sosiaalisia.
Huomasin että kaikki eivät välttämättä tiedä kuvan koiria. Eli takana siis Pepsi (Black Sara´s Glam Gal), edessä Vichy (Nilsh Roza Vetrov Vasilisa) ja Vichyn hellässä huomassa Pesin tytär meidän pieni Pink (Scottail Angie).