5. sukupolvi Scottail collieita

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, on ollut niin paljon kaikenlaista. Ja toisaalta kaikenlaista mikä on vetänyt hiljaiseksi :) Nyt syksyn tullen on odotettavissa muutos asiaan. Mielenkiintoista nähdä heräävätkö lukijat ja löytävätkö uudelleen tiensä tänne.

Unelmien täyttymys oli se, että vihdoin pääsimme astuttamaan ihanan Pimumme. Pimu on meille hyvin tärkeä koira, sillä siihen kiteytyvät koko pitkän kasvatusuran unelmat. Se on ehdottomasti kaikin puolin paras koira joka meillä on koskaan ollut. Sen luonne on täyttä kultaa, se on reipas, hyvähermoinen, ihmisystävällinen ja rohkea. Lisäksi sillä on kiva rakenne, helpot lennokkaat liikkeet ja tasapaino josta erityisesti pidän. Jottei mene liialliseksi kehumiseksi, niin mainittakoon että kykenen kyllä näkemään siinä muutaman viankin, mutta en anna niiden sumentaa ymmärrystäni.

Saimme mahdollisuuden yhdistää Pimun Percyyn, eli muutama kuukausi sitten aikuisena suomeen tulleeseen urokseen.Percyn näyttelyura on täällä alkanut kivasti, 12 käytyä näyttelyä joista kaikissa SA, 9 kertaa VSP tai ROP, ja kerran BIS. Kertoo samalla siitä että täällä vielä on tuomareita jotka kykenevät tunnistamaan klassisen tyyppisen collien sen nähdessään :)

Yllä oleva kuva on otettu tulevaa ennakoiden Tampereen näyttelyssä tänä keväänä. Pimu on melkoisen turkiton kuvassa, mutta silti kuva on mielestäni aika söpö. Jännä että joku oli maalannut sopivan graffitin takana olevaan betoniseinään!



Pentue syntyi 10.8 iltapäivällä. Kaikki meni hienosti ja Pimu toimi kuten kunnon emon pitääkin. Kaikki 6 pentua syntyivät kahden tunnin sisällä.



Pentueessa syntyi 2 trikkiurosta, 2 soopeliurosta ja 2 trikkinarttua. Todella elinvoimaisia ja sitkeitä pentuja. Sen asianhan tuntee jo käteensä kun pitelee vastasyntynyttä. Ja kun elinvoimaa löytyy, on odotettavissa huolettomat 3 viikkoa, jolloin kasvattajat tehtävä on lähinnä ihailla pentuja, ja huolehtia että emolla on ruokaa, vettä ja mahdollisuus käydä pihalla. Näinhän sen pitää olla.



Tuossa kuvassa pentue on jo hiukan alle vuorokauden ikäinen. Kuivina ja tyytyväisinä maitoaterian jälkeen.









Nämä pennut ovat kyllä erittäin hyvinvoivat. Kaksi viimeistä kuvaa on otettu 7 vrk iässä ja voi sanoa että kävelevät jo. Vauhti on siis jo tässä vaiheessa melkoinen kun vipeltävät pitkin laatikkoa.

Scottail Coppercoin esittäytyy

Kuvassa pitkäkarvainen kaniinimäyräkoirauros Scottail Coppercoin, eli meidän C-pentueen ainoa poikapentu. Kuvassa hurmurilla ikää huikeat 5 viikkoa 6 päivää.

C-pentueen kaniinimäykyt

Kuvassa C-pesue 20 vrk iässä. Pentueen isä on siis HeJw-10 Aamuyön Opala ja emä Scottail Angie. Unelmayhdistelmä ja lopputuloksena unelmapentue. Erittäin mielenkiintoista seurata mitä näistä kehittyy!

Mielenkiintoa on pesue herättänyt myös kanssaihmisissä, eikä pelkästään positiivisessa mielessä. Aika käsittämätöntä kuinka pahansuopia juttuja ihmiset viitsivätkään kirjoitella ja puhua. Luullaan, arvellaan, hiukan huhutaan, parjataan ja vatvotaan. Voi kun ensin vaikka etsittäisiin tietoa asiasta, ja sitten vaikka kysyttäisiin suoraan :D No nämä puheet jätän omaan arvoonsa.

Kevätaurinko herättelee ihmiset taas elämään, ja aktiivisuus lisääntyy. Monia unelmia ja haaveita risteilee päässä. Mukavaa että pari unelmaa on toteutunut tämän talven aikana :D

Minusta tuli mummi!

Hiukan jälkikäteen kerron nyt teille kaikille, että minusta tuli mummi. Eli Pink synnytti aivan ihanan pentueen 6. helmikuuta.



Pentueessa syntyi viisi ihanaa pulleaa ja kiiltävää palleroa. Kuvassa vasemmalta punainen tyttö, mustalaikullinen tyttö, punalaikullinen poika, musta tyttö ja punalaikullinen tyttö.

Pink on emona kuulemma samaa luokkaa kuin minä, eli synnytys sujui hyvin ja pentujen hoidossa ei ole ollut pienintäkään moittimista. Olemme hyvin onnellisia <3

Lunta tupruttaa...on raikas talvisää...hrr

On talvea pitänyt. Kylmääkin oli jonkin aikaa, niin että piti oikein takkaa ja uuneja lämmitellä joka päivä. Ulkoilu on osalla koiraporukasta ollut aika pikaista. Zero on kuitenkin selkeästi ollut ikionnellinen, kun on löytänyt hengenheimolaisen. Minni muutti taloon tammikuun puolivälissä - ja tylsyys on tipotiessään! Vauhtia piisaa - pitkin pihaa kirmataan jonossa porukalla.

Pentujen tuhinaa

Kuvassa koko tuhisijajoukkio.Omat sydänkäpyseni. Ai niin, pyydän anteeksi etten ole ehtinyt päivittää blogiani, kun on ollut näitä vauvakiireitä! Mamikaan ei ole liiemmin ehtinyt, silläkin on ollut monenlaista touhua. Mutta parannetaan tapamme ja aletaan päivittää useammin!

Niin siis kuvassa on vasemmalla merletyttö, keskellä punainen tyttö ja oikealla s-merletyttö. Ai ei ole kovin hauskat nimet? No eihän ne mitään nimiä vielä ole saaneet kun minä kyllä tunnistan ne vaikka pimeässä hajusta.

Punainen tyttö tarvitsee kodin, muut on jo varattu. Punainen tyttö on pieni ja terhakka, ja erittäin nätti. Tai no, katsokaa vaikka kuvista! Jos jotakuta kiinnostaa niin pentua voi kysellä Black Sara's kennelin Maaritilta (tämähän on sijoituspentue joka syntyi meillä täällä kotona).

Ai niin ne kuvat punaisesta tytöstä, nauttikaa!





Nyt pitää kiireesti mennä, mami antoi pennuille kupillisen ruokaa...menen kärkkymään jämiä! Kuulemisiin!

Uusi perheenjäsen

Tässä esittelyssä meille tullut maailman suloisin sininen collietyttö. Kuvassa ikää 8 viikkoa. Minni on reipas, kiltti ja hauska - eikä näytäkään hassummalta! Minni on viralliselta nimeltään Scottail Rosalia (PMV-09 PMJV-09 Kangasvuokon Stanley - Scottail Inez). Englannintuontinarttuni Phestivity Belle of Phreelancer on tämän pennun emän emän emä - mikä helpotus että viimein on tilaisuus saada jatkoa ihanan Lilyn sukulinjaani. Myös Minnin veli Scottail Ricardino jäi "lähipiiriin". Todella ihana asia että on ystäviä joiden avulla tämä on ollut mahdollista!

Uusi vuosi alullaan - paljon mukavia asioita odotettavissa!

Pepsin pentuset ovat jo 9 vrk ikäisiä. Kaikki on hienosti, ja se hoitelee pentunsa niin hyvin, että huolet ovat vähissä.

Synnytyksestä en tällä kertaa kirjoittanut tänne isompaa raporttia. Kerrottakoon nyt jälkikäteen että joulun alusviikko meni melkolailla synnytystä odotellen. Alhaalla olevan lämmön, 37.0 nappasin jo maanantai-aamuna, joten "päivystys" alkoi siitä, olisihan synnytys periaatteessa voinut käynnistyä sitten minä päivänä tahansa - mutta entiseen tapaan Pepsi venytti sen perjantaihin, eli joulu aatonaattoon. Kun Pepsi on ihan pienimpiä kaniinimäyräkoiria, normaalikunnossa rinnanympärys on 27 cm, niin voitte uskoa että viimeiset päivät olivat tukalia. Vatsan ympärys oli 47,5 cm. Kuitenkin se käveli, heilutteli häntäänsä ja oli suht oma itsensä. Mitä nyt hengitys hiukan puhisi ja selkeästi ahdisti olotila. Ruoka maittoi ja kaikki oli hyvin, joten sitten vaan odoteltiin. Pitkiä olivat ne päivät (ja yötkin, kun nukuin koiranunta, tilannetta tarkkaillen).

Perjantaiyönä sitten alkoi tapahtua ja klo 6 aamulla alkoi ponnistelut. Samalla kuuntelin radio suomipopin viimeistä aamulypsyä - joten sopivan aamun Pepsi valitsi! Maailmaan saapui kolmessa tunnissa neljä pentua, joista yksi, musta poika oli hengetön - ollut jo jonkin aikaa. Kolme tyttöpentua olivat kuitenkin tosi pirteät ja elinvoimaiset. Kaksi niistä on kauniin mustalaikullisia ja yksi punainen.

Kuvassa pentue on siis jo 9 vrk iässä. Hyvinvoivat pennut - ja Pepsi taas hyvässä kunnossa ja iloinen kuin mikä - joten nyt voi huokaista ja nauttia!

Ai niin, jos olet kiinnostunut näistä pennuista, on tämä pentue Black Sara´s kennelin sijoituspentue - pentutiedustelut suoraan sinne, yhteystiedot löytyvät googlettamalla.

Hyvää vuotta 2012!