Parasta koiranelämää

Oltiin lauantaina koiranäyttelyssä Karkkilassa, ihan pienenpienessä ryhmänäyttelyssä. Oli kyllä kiva päivä, ja sääkin oli niin lämmin että pitkähihainen t-paitakin oli ihan liikaa. Pommit arvosteltiin jo aamulla ja Nelli kävi hakemassa PN3 sijoituksen. Sitten jouduttiin hiukan odottelemaan colliekehän alkua, ja pystytettiin teltta sateen varalle. No toimihan se aurinkosuojanakin :-) Pimu sai junnuluokassa ERIn ja sijoittui kivasti luokan toiseksi. Parasta oli kyllä sen mielestä se, että pääsi niin monen ihmisen rapsuteltavaksi.

Tänään sunnuntaina sitten tarvittiin vastapainoa eilisen kellon ympäri kestäneelle reissulle (oli vielä pikku kokous kehien jälkeen, joten oltiin tosiaan 12 h matkalla). Sunnuntain ratoksi tehtiin jotakin ihan muuta. Kuvat kertokoon mitä. Ekassa kuvassa Pimu hiukan irrottelee.





Koko lauman oli pakko myös tunkea tutkimaan vanhaa latoa sisältäpäin.



Harmi ettei ole vielä ollut varaa hankkia kameraan pitkää putkea. Näiden pikkukoirien kuvaaminen on aika mahdotonta, kun vipeltävät vauhdilla kohti horisonttia. Ja se tapahtuu muuten aika nopeasti! Tässä Pink ja Pepsi vauhdissa.



Vichy ottaa hypyn nähdäkseen apilapuskan yli. Pellolla oli aika sankka ja korkea kasvusto, mitä ei ehkä kuvista tajua. Eli oli todella rankkaa lenkkiä etenkin näille pikkukoirille.





Myös pallo-Nelli oli tietysti mukana. Siitä kyllä huomasi että oli välillä liiankin rankkaa. Välillä joku meistä kaappasi sen hetkeksi kainaloon vapaamatkustajaksi.



Tämä ei suinkaan ollut ainoa löytynyt kurarutakko, mutta ainut jossa ei ollut puskaa ympärillä, niin kuvaus onnistui. Kaikki koirat Nelliä lukuunottamatta kävivät mulimassa.



Tässä pikku-Pink tutustumassa koiranelämän ihanuuteen. Hetken kuluttua se oli aivan likomärkä ja oli pakko suunnata kohti kotia.