Kaikki hyvä tehdään aina huolella. Vichykin tähän asiaan uskoi. Meidän muiden mielestä Vichyn pentue olisi voinut syntyä jo pääsiäisenä, mutta vappukin tuli ja meni. No tulipa vietettyä ainakin hyvin rauhallisesti nämä juhlat. Ei oikein uskaltanut suunnitella mitään, eikä lähteä minnekään.
Nyt sitten vapunpäivän ja maanantain välisenä yönä vihdoin alkoi tapahtua. Koska Vichy oli astutettu vain kerran, voidaan helposti laskea että kantoajaksi tuli yli 67 vuorokautta. Edelleen uskon siihen että kantoajan pituus ei riipu pelkästään siitä, mihin aikaan astuminen tapahtuu suhteessa ovulointiin - vaan vaihtelee jonkin verran roduittain ja suvuittain.
Joka tapauksessa, kun tätä kirjoitan, on kello 04.30. Vichy petaa hurjana pentulaatikossaan. H-hetki on lähestymässä. Koko yön olen nukkunut tunnin-puolentoista pätkiä, laittaen kännykän hälyttämään jotta tarkkailen tilannetta. Osan noista "nukkumaväleistä" olen kyllä valvonut, sillä kyljessä kiinni oleva synnytystä valmisteleva koira ei ole ihan paras unilelu. No tuttuun tapaan olen kyllä valmistautunut synnytysyöhön nukkumalla kunnon päiväunet :D
Aamu alkaa valjeta. Homma etenee, vaikkakin hitaasti. Vichyn on vaikea päättää synnyttäisikö sittenkin pentulaatikon asemesta minun sänkyyni. No, lakanat voi ainakin koittaa raapia rikki? Itse käyn välillä makailemassa sängyssä, ja välillä totean että parempi tulla tuijottamaan koneen ruutua, niin koira siirtyy tuonne pentulaatikkoonsa petaamaan.
Tässä vaiheessa aina ketuttaa, kun ei oikein voi auttaa koiraa millään tavoin. Paitsi olemalla kärsivällinen ja rauhallinen. Hiukan kevyttä hierontaakin on kyllä tarjolla hetkinä jolloin nartulle sopii, ja kiireiltänsä ehtii.
Vichy petasi tarmokkaasti koko yön, piti samanlaista ääntä kuin kavereidensa kanssa leikkiessä, eli ärisi ja pörräsi. Välillä hiukan vinkui ja juoksenteli sänkyyn, pentulaatikkoon, huoneen ympäri ja takaisin pentulaatikkoon. Edellisestä synnytyksestä poiketen se tällä kertaa myös oksenteli - syytä tähän en tiedä, sillä iltaruokaansa se ei kyllä koskenutkaan. Eli edelliskertainen synnytys oli "lastenleikkiä" tähän touhuun verrattuna!
Klo 6.20 riehunta loppui ja arvasin että kohta alkaa tapahtua, silti hiukan nukahtelin välillä, siinä mielentilassa kun kuitenkin herää pienimpäänkin ääneen.Tasan klo 7.00 putkahti maailmaan punainen poika, painoltaan 214 grammaa :-) Eli isokokoinen pentu kaniinimäyräkoiralle. Onneksi kuitenkin tuli ihan omin avuin ulos!
Klo 8.05 syntyi punainen tyttö, Vichyn tarkkudella tekemä, paino 214 grammaa! 8.22 syntyi punainen poika, niin vauhdilla että apukätilö melkein säikähti. Syy vauhtiin oli se, että se oli "pieni" eli vain 190 grammaa. Vesiliukumäki oli jo avattu kahden jättipennun toimesta.
Vichyn vatsa oli valtaisa, joten olimme hiukan ihmeissämme että tässäkö kaikki - "vain" kolme pentua. Totuushan on se, että kaniinimäyräkoirat saavat usein 1-2 pennun pentueita. Mutta kun ajattelee näiden pentujen kokoa, se selittänee vatsan suuruuden - jokaisessa pennussa kun olisi riittänyt ainekset pariinkin pentuun.
Kun näitä viimeisiä lauseita kirjoitan on jo illansuu, parit pikku päiväunet on nukuttu. Pennut ovat tyytyväisiä ja hiljaisia, samoin Vichy.
Alussa olevassa kuvassa pennut muutaman tunnin ikäisenä, pojat reunoilla, tyttö keskellä. Ovat ihania!
Seuraava kuva on napattu kuuden maissa ensimmäisenä iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti