Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



sunnuntai 10. lokakuuta 2010

10.10.10

Oli ihan pakko päivittää blogi, vaikkei ole uusia kuvia, eikä mitään ihmeellistä kerrottavaakaan. Täyden kympin päivä siis tänään - 10.10.10!

Eilen tuli lenkkeiltyä oikein olan takaa, mutta ilman kameraa...ja valitettavasti myös ilman kompassia. Syksyllä kun taivas voi joskus olla tasaisen harmaa joka suunnassa, käy eksyminen erityisen helposti. Ja kun ilma on hyvä ja ei erityistä kiirettä, sitä etenee siihen suuntaan missä mukavaa maastoa on näkyvissä. Nooh, näillä kulttuuriseuduilla kyllä ennen pitkää törmää sivilisaatioon, eli tiehen. Niin kävi eilenkin noin 3,5 tunnin vauhdikkaan kävelyn jälkeen. Olin vaan sen verran etäällä jo kotoa, että tien nimestä en osannut edes päätellä olenko vielä oman, vai jo naapurikunnan puolella. Pimeän tuloon oli vielä monta tuntia, mutta jano ja nälkä alkoivat vaivata. Tuollaisen jälkeen ruoka, vesi ja päivätorkut tuntuivat ihan erikoisen luksukselta!

Edeltä käsin olin ajatellut että tänään, 10.10.10 pitää tehdä jotakin erityistä. Mutta ne haaveet pitää nyt unohtaa, sillä aina välillä vaivana oleva migreeni päätti napata perjantaina terävillä kynsillään. Eihän siinä mitään, paljon vakavampiakin vaivoja on. Mutta kun särky jatkuu yötäpäivää kolmisen vuorokautta, ei enää tunne oloaan kauhean aurinkoiseksi. Joten tänään tärkein hommani on koirien rapsuttelu. Ja juuri mikään ei ole sen tärkeämpää? (Itse asiassa hiukan stressaa kun olisi niin monta työtä jotka pitäisi saada tehtyä...) Mutta nyt sohvalle koirien kera.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti