Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ihania syyspäiviä

Photobucket

Photobucket

Vichy on kyllä maanmainio koira - se on ihanan vauhdikas ja aina iloinen, ja täynnä rakkautta. Harmi että se on pidättyväinen vieraita kohtaan, joten se näyttää todellisen luonteensa vain omalle väelle. Todennäköisesti se on nuorena saanut liian vähän kokemuksia, ja nimenomaan hyviä kokemuksia. Vichy on kuitenkin super...kaikkea.

Tässä meidän mäykyt tutkivat pellon myyrävalikoimaa. Tavallisesti ryhmä liikkuu Vichy edellä, sitten Pepsi ja perässä pikku-Pink, joka sekin on yllättävän reipas ja nopeakin!

Photobucket

Tässä Pink pinkaisee takaisinpäin.

Photobucket

Nelli-pallo taitaa tässä kysyä että voitaisko hetki ihan vaan nauttia ja ottaa aurinkoa...ja syödä heinää?

syysiloa 5

Photobucket

Todistettavasti Nellikin siis osaa juosta, ja meneekin aika lujaa hetken. Mutta mikään lenkkeilykoira se ei todella ole, kainalokyytiä tarjotaan välillä. Hauska ja iloluontoinen koira, samanlainen tooho kuin Vichykin. Eipä ole elämä tylsää :-)

Photobucket

Kun tultiin peltolenkiltä kotiin, jatkettiin nuuskimista porukalla..hetkinen...tarkimmat ehkä huomaavat että rotanhäntiä on 4! (Vichyn ja Pepsinkin hännät ovat nyt pentujen jäljiltä aika karvattomat.)

Toden totta, kun palasimme kotiin, oli Tara emäntineen tullut kylään. Harmi kun Pink oli jo lenkistä poikki, joten leikkiä ei enää jaksanut kuin vajaan tunnin.

Tarasta saatiin sitten myös kiva poseerauskuva, ikää siis hiukan yli 4 kuukautta. Pinkin kuvat eivät olleet ihan yhtä kivat kun tyttö oli jo aika jalaton peuhaamisen jäljiltä.

Photobucket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti