Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



maanantai 9. elokuuta 2010

Outoa käytöstä

Photobucket

Ihmiset jotka ovat koiraihmisiä tekevät mitä kummallisimpia asioita. Monenlaista on tullut tehtyä, juu...viime päivinä ongelmia on tuottanut pakastettujen peuranjalkojen pätkiminen pienemmäksi. Saha nimittäin hajosi, mutta oma vikani, kun jalka oli vielä jäässä kun ryhdyin toimeen.

Olen itse asiassa metsästyksenvastainen ihminen, en ikinä tappaisi huvikseni yhtään eläintä. Ja viime ajat olen hiukan rajoittanut jopa lihan syöntiä. Mutta niinpä sitä vaan on tullut seottua tällaiseen rotuun pari vuotta sitten. Rotuun jolla on metsästyskoiran tausta. Tekisi mieli väittää että 98% tämän rodun edustajista viettää elämäänsä ihanina seurakoirina - eikä se tehtävä ole lainkaan vähäpätöinen!

Kaniinimäyräkoiraa on kotimaassaan saksassa käytetty kaniinien hätyyttämiseen ulos koloistaan. Ja lisäksi tuhoeläinten hävittämiseen- käsittääkseni tällä tarkoitetaan rottia, hiiriä, myyriä ym. Kuten suurin osa tietää, ei kani kuulu suomen luontoon. Lähimmät villit kaniinikannat ovat eteläisessä Ruotsissa. Citykaninen metsästys koirien avulla ei liene mahdollista, sillä auton alle jääminen on melko todennäköistä jos koiraa käytetään niillä main missä citykanit majailevat. Ei siis ole realistista väittää että kaniinimäyräkoirille olisi suomessa sellaista metsästettävää, mihin rotu on kehitetty.

Koska mäyräkoiraväki haluaa itsepintaisesti pitää kiinni rodun metsästyskoiran maineesta, on kaniini- ja kääpiömäyräkoirille kehitetty pari vuotta sitten oma koemuoto. PIKA-koe on pienoismäyräkoirien oma koe, mihin sisältyy 250m pitkä hirvieläimen sorkalla tehty laahausjälki, ampuminen jäljestyksen aikana ja jäljen lopussa peuransorkka on tungettu 5m pitkän muovitunnelin sisään. Koiran pitää siis jäljestää ja raahata sorkka putkesta ulos. Jos kiinnostaa niin kokeen säännöt löytyy Kennelliiton sivuilta kohdasta toiminta, kokeet jne.

Toki koe ei sinänsä ole ihan kauhean vaativa, herättely ja kiinnostus riistaan pitäisi saada aikaan tosin nuorena. Itse sain peuran sorkat hankituksi vasta vanhimman koiran jo hyvän aikaa sitten täytettyä 2 vuotta. Eikä ole aavistustakaan missä voisi tuollaista tunnelia päästä kokeilemaan. Kaikenmaailman muovimatto- ja putkiviritelmiä on tullut itse tehtyä mutta hiukan huonolla menestyksellä. Eikä sitä pumppuhaulikkoakaan ole kotona, joten laukauksensietokykyäkään ei oikein pääse harjoittelemaan. Pari vuotta sitten tällä seuduin joku vielä ammuskeli pihallaan, mutta nyt on ollut hiljaista. Lieneekö naapurit valittaneet.

Jälkeä olen nyt sitten tehnyt 2 kertaa koemielessä. Ihan vaan aika lyhyet suorat jäljet ja jäljen päähän peuran jalanpätkä. Molemmat harjoitukset onnistuivat mielestäni hyvin. Mutta miten himskatissa pääsee putkea harjoittelemaan? Pitääkö käydä ite hankkimassa semmonen putki?

Pepsi on osoittanut minulle kykynsä viime syyskesällä ja syksyllä jahtaamalla ihan vimmoissaan myyriä meidän ja naapureiden pihoilta. Niitä oli tosi paljon, ja muistan kuinka hauskaa sillä oli kun painalsi myyrän jäljillä hankikannoillakin vielä! Siinä vaiheessa ei ollutkaan ihan hauskaa kun oli saaliinsa kantanut kuistille asti, suolet levällään.

Aina olen ollut sitä mieltä että jokaisen koirarodun pitäisi soveltua edelleen sekä luonteeltaan että rakenteeltaan niihin tehtäviin joihin rotu on luotu. Mutta tietyssä määrin tämä että kaniinimäyräkoiran pitää läpäistä tuollainen koe, ennen muotovalion arvon saamista, tuntuu hiukan kaukaa haetulta. Ehkä olen väärässä.

Noita harjoituksia pitäisi nyt tehdä sitten muutamia, katsotaan miten edetään. Ja päästäänkö koskaan siihen vaiheeseen että mentäsiin kokeeseen asti. Ja mitähän rautakaupan noutopihalla sanotaan kun menen kyselemään "semmoista" putkea?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti