Hei taas, tässä talossa on kaikki syöny niin paljon, että mikään ei enää maita! On se kauheeta että muutaman päivän aikana pitää syödä kaikki maailman herkut. Ja kun on syöty maha pullolleen, niin päälle hiukan suklaata. Yökk. Nyt on tilanne se, että ainoa ruoka joka himottaa on salaatti ja hedelmät.
Koiratkin ovat saaneet kyllä osansa jouluruuista, vaikka osa niistä on kyllä niille kelvotonta sapuskaa: jouluruuissa kun tuppaa olemaan niin paljon suolaa, etikkaa, sinappia, sokeria tai jotakin muuta mikä tekee ne kuppiin kelvottomiksi.
Mutta tämä asia on unohdettu taas 11 kk kuluttua, ja niin ne padat jälleen höyryävät keittiöissä, kun valmistellaan seuraavia jouluruokia. Onneksi siihen on pitkä aika.
Tänä vuonna on tapahtunut kaikkea mukavaa. Pitääkin istahtaa tässä vielä ennen vuoden loppua ja kirjoitella tärkeimpiä.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 21. joulukuuta 2010
tiistai 14. joulukuuta 2010
Minua kutsutaan nyt nimellä: FI MVA Black Sara´s Glam Gal
Ai menikö kieli solmuun? Mutta en todellakaan tottele muuta nimeä tästä lähtien. Tottele...no ehkä sekin on hieman liioittelua. Minultahan voi toki pyytää asioita, ja saatan tehdäkin niin kuin toivotaan.
Perjantaina 10.12 lähdettiin kohti Helsinkiä, Messukeskusta. Meillä oli mukana Missi, Nellyn siskopuoli, aika samanlainen, mutta vaaleampi. Eikä yhtä määräilevä tyyppi. Laitan tähän kuvankin siitä ja Noorasta. Messarissa oli järjestetty perjantai-iltana semmoinen kutsukilpailu junior handler piirinmestareille, joten Noora pääsi edustamaan sinne meidän kennelpiiriä. Menestystä ei tullut, mutta pakko on sanoa että on aika vaikea arvostelulaji tuo...kaikki esittää erilaisia koiria, täydellisesti, tai liki täydellisesti, joten tuomarin homma ei ole ihan helppo. No kiva oli katsoa kisaa, vaikken kyllä ymmärtänytkään miksi MINÄ en päässyt kehään?
Lauantaina ja sunnuntaina sitten pääsin! Lauantaina meitä pitkäkarvaisia kaniinimäyräkoiria oli kait 11 kpl, aika paljon siis. Voitin ensin oman luokkani, ja paras narttu-luokka olikin hiukan jännä. Melkein loppuun saakka luultiin ettei mitään saada, mutta kävikin niin, että vaikka hävisin, eli tulin vasta toiseksi, sain sen sertin, joka oli meillä toiveissakin saada! Tulos oli siis:
ERI, AVO1, PN2, SERT, VARA-CACIB ja näin minusta tuli suomen muotovalio, eli FI MVA!
Koska olemme karskeja metsästyskoiria, ei me tulla muotovalioiksikaan ihan tosta vaan. Pitää olla näyttöä metsästysominaisuuksista. Siksi me syksyllä käytiin muutama kerta nuuhkimassa peuransorkkien jälkiä, ja 2 päivää ennen lumen tuloa läpäistiin mamin kanssa PIKA-koe, joka siis on pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskoe. Oli näet silloin jo emännän ja pikkuemännän haaveissa, että olisi niin kiva tulla muotovalioksi messarissa :-)
Nyt sitten ollaan leijuttu tän asian kanssa, ja ehkä se on ihan hyväkin nauttia silloin kun on aihetta. Sen verran ikäviäkin asioita ja vastoinkäymisiä välillä tähän koiraharrastukseen liittyy. Nyt siis hymyilyttää vaan.
Laitan tähän kuvan joka otettiin eilen illalla. Ihmettelin mitä ihmettä noi emännät toohottaa ja kantaa mun kaikkia palkintoja ja asettelee niitä riviin. Ja sit minut laitettiin pinkille karvatyynylle niiden joukkoon. Vaikka ite sanonkin, on ehkä syytä olla hiukan ylpeä (näkyykö se mun naamasta?)
Olen nyt iältäni 2 vuotta 9 kuukautta. Tein kesällä ekan pentueeni, joten tuli näyttelytaukoakin, tietysti. Tässä kuvassa siis palkintoni, olen käynyt kaikkiaan vain yhdeksässä näyttelyssä, niistä 5 oli kansainvälisiä ja 1 erikoisnäyttely, 2 kaikkien rotujen näyttelyä ja vain yksi takahikiän metsästysseuran näyttely - joten ihan kylävalio en ole.
Nauttikaa kuvasta, nyt jään kuulemma kasvattamaan turkkia ja hankkimaan lihaksia, sillä pentueen jäljiltä en ole vielä ihan huippukunnossa - häntä on liki karvaton, ja lihaksetkin hiukan kadonneet. Eli sikäli saadaan kyllä olla tosi iloisia että valionarvo tuli heti ekalta yrittämältä!
Perjantaina 10.12 lähdettiin kohti Helsinkiä, Messukeskusta. Meillä oli mukana Missi, Nellyn siskopuoli, aika samanlainen, mutta vaaleampi. Eikä yhtä määräilevä tyyppi. Laitan tähän kuvankin siitä ja Noorasta. Messarissa oli järjestetty perjantai-iltana semmoinen kutsukilpailu junior handler piirinmestareille, joten Noora pääsi edustamaan sinne meidän kennelpiiriä. Menestystä ei tullut, mutta pakko on sanoa että on aika vaikea arvostelulaji tuo...kaikki esittää erilaisia koiria, täydellisesti, tai liki täydellisesti, joten tuomarin homma ei ole ihan helppo. No kiva oli katsoa kisaa, vaikken kyllä ymmärtänytkään miksi MINÄ en päässyt kehään?
Lauantaina ja sunnuntaina sitten pääsin! Lauantaina meitä pitkäkarvaisia kaniinimäyräkoiria oli kait 11 kpl, aika paljon siis. Voitin ensin oman luokkani, ja paras narttu-luokka olikin hiukan jännä. Melkein loppuun saakka luultiin ettei mitään saada, mutta kävikin niin, että vaikka hävisin, eli tulin vasta toiseksi, sain sen sertin, joka oli meillä toiveissakin saada! Tulos oli siis:
ERI, AVO1, PN2, SERT, VARA-CACIB ja näin minusta tuli suomen muotovalio, eli FI MVA!
Koska olemme karskeja metsästyskoiria, ei me tulla muotovalioiksikaan ihan tosta vaan. Pitää olla näyttöä metsästysominaisuuksista. Siksi me syksyllä käytiin muutama kerta nuuhkimassa peuransorkkien jälkiä, ja 2 päivää ennen lumen tuloa läpäistiin mamin kanssa PIKA-koe, joka siis on pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskoe. Oli näet silloin jo emännän ja pikkuemännän haaveissa, että olisi niin kiva tulla muotovalioksi messarissa :-)
Nyt sitten ollaan leijuttu tän asian kanssa, ja ehkä se on ihan hyväkin nauttia silloin kun on aihetta. Sen verran ikäviäkin asioita ja vastoinkäymisiä välillä tähän koiraharrastukseen liittyy. Nyt siis hymyilyttää vaan.
Laitan tähän kuvan joka otettiin eilen illalla. Ihmettelin mitä ihmettä noi emännät toohottaa ja kantaa mun kaikkia palkintoja ja asettelee niitä riviin. Ja sit minut laitettiin pinkille karvatyynylle niiden joukkoon. Vaikka ite sanonkin, on ehkä syytä olla hiukan ylpeä (näkyykö se mun naamasta?)
Olen nyt iältäni 2 vuotta 9 kuukautta. Tein kesällä ekan pentueeni, joten tuli näyttelytaukoakin, tietysti. Tässä kuvassa siis palkintoni, olen käynyt kaikkiaan vain yhdeksässä näyttelyssä, niistä 5 oli kansainvälisiä ja 1 erikoisnäyttely, 2 kaikkien rotujen näyttelyä ja vain yksi takahikiän metsästysseuran näyttely - joten ihan kylävalio en ole.
Nauttikaa kuvasta, nyt jään kuulemma kasvattamaan turkkia ja hankkimaan lihaksia, sillä pentueen jäljiltä en ole vielä ihan huippukunnossa - häntä on liki karvaton, ja lihaksetkin hiukan kadonneet. Eli sikäli saadaan kyllä olla tosi iloisia että valionarvo tuli heti ekalta yrittämältä!
lauantai 4. joulukuuta 2010
Marraskuu ohi, hähää!
Herättiin sitten talviunilta! Marraskuussa ei tapahtunut mitään oikeastaan tuon neljännen päivän jälkeen - kun Pepsi teki tuon hattutemppunsa mistä edellinen päivitys kertoo. No käväistiin me Jyväskylän näyttelyssä Nellyn ja Pimun kanssa, Pimu voitti kivasti aika ison junnunarttujen luokan. Ja Pink käväisi myös pentunäyttelyssä Tampereella, tuloksena yllättäen ROP ja KP. Oli ainut kaniinimäyräkoira koko geimeissä, siksi tulos ei niin yllättävä ollut :-)
Muuten ollaan vietetty marraskuuta talviunta nukkuen, koska ällö flunssa otti tiukasti kynsillään kiinni, eikä meinannut millään päästää irti! Tuossa kuvassa näkyy vasemmalla Pink ja oikealla Vichy - ja takana tutuksi tullut maisema...sänky. Tosin tässä huushollissa ei oikein voi sairastaa ihan vaan leväten.
Mutta nyt alkaa olla (melkein) terve olo, joten aletaan suunnitella tulevaa. Pentujakin on taas haaveissa, meillä täällä saattaa tapahtua ensi vuoden puolella. No ei parane nuolaista vielä...katsellaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)