Tänä aamuna pesue siis täytti 1 viikkoa. Punnitus kertoi että kaikki ovat kasvaneet kivasti, mutta enää punnistusta ei tehdä varmaan kuin viikon välein. Ihan vaan siksi että mami voi oppia jotakin miten pikkumäykyt kasvaa (ja voiko siitä päätellä jotakin niiden aikuiskoosta).
Kaikki pennut voivat hyvin ja minäkin jo tykkään välillä pomppia seurustelemassa. Suurimman ajan toki makailen pentulaatikossa. Tässä kuva joka on napattu ilman minua.
Eikö vaan olekin söpöjä ja hyvinvoivia - tai siis hyvin HOIDETTUJA?
Mami katseli tänään telkkaria, kun sieltä tulee yksi niitä harvoja ohjelmia joista se tykkää, Colin & Justin Home Heist. Vichy makaili auringossa sohvalla, ja voi jummi miltä se näytti. Eikö vaan olekin harmi ettei sitä ultrattu, mistä nyt voi olla varma onko se kantavana? Haahhaa...kun toi maha vielä pomppii sieltä täältä, niin näky on tosi hauska! Nyt on siis kulunut 8 viikkoa 2 päivää sen astutuksesta, joten siksi on nyt sitten sille myös tehty pentulaatikko ja muut etukäteisvalmistelut. Aika jännää kyllä nähdä mitä se saa aikaan!
Sen hännänalusta ei todellakaan ole noin hurmaavan kihara. Mami teki pari editointitemppua kun kuva ei ollut nettiin sopiva. Ihan fiksua.
Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!
Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.
Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.
Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
lauantai 29. toukokuuta 2010
Rankkaa
Ollaan molemmat nukuttu hiukan huonosti, mami ja minä. Kaikenlaista hälinää talossa tunnin välein. Siksi ei nyt pitkiä juttuja. Laitan tähän nyt vaan yhden kuvan mistä näkyy miten rankkaa meikäläisen työ on. Ruokatauotkin on tehtävä työtä. Tarjoilu onneksi pelaa. Aamiaiseksi oli muonan lisäksi Lidlin tonnikalaa. Emäntä osti vahingossa yhden purkin veteen säilöttyä, ja kyllähän oli melkoista moskaa. Tommonen pitäisi syöttää ihmisille.
Pakko silti syödä koska on kolme ahnasta imijää masun alla. Tuossa kuvassa missä merletyttö haukottelee näette minkälainen imusuu niillä on tässä vaiheessa! Tehty ihan sitä varten että saa pitävän otteen ja kunnon imun tissistä. Emäntä muuten mainitsi että merletyttö näyttää tuossa kuvassa ihan vuohelta, joten taidan ruveta mykkäkouluun päiväksi. Mun söpöstä vaavista sanoi niin.
Sori, kuva ei ole ihan tarkka, koska häiriköin emäntää parhaani mukaan kun se noita pentuja nosteli.
Pakko silti syödä koska on kolme ahnasta imijää masun alla. Tuossa kuvassa missä merletyttö haukottelee näette minkälainen imusuu niillä on tässä vaiheessa! Tehty ihan sitä varten että saa pitävän otteen ja kunnon imun tissistä. Emäntä muuten mainitsi että merletyttö näyttää tuossa kuvassa ihan vuohelta, joten taidan ruveta mykkäkouluun päiväksi. Mun söpöstä vaavista sanoi niin.
Sori, kuva ei ole ihan tarkka, koska häiriköin emäntää parhaani mukaan kun se noita pentuja nosteli.
perjantai 28. toukokuuta 2010
Salaisuus
Mummu ja vaari kävivät tänään ja syöttivät minulle kinkkua, joten suostuin esittelemään pentuni. Saivat ihailua osakseen tottakai. Mummu toi myös ihanan kielokimpun, josta on pakko laittaa kuva tähän. Harmi ettette voi tuoksutella...
Ai niin se kielokimppu näkyy hiukan paremmin tuossa seuraavassa kuvassa. Paras kaverini Vichy hiukan estää näkymiä tuossa ensimmäisessä kuvassa. Se kyllä suuttuisi jos tietäisi että sen mahakuva on netissä! Mutta kattokaa nyt, 8 viikkoa astutuksesta, ja näyttää tuolta. Ja se on sentään hiukan isompi koira kuin minä. Taitaa olla tänä kesänä todellinen karvanakki-invaasio täällä. Muuten tuo Vichyn pentue tulee sitten Black Sara´s kennelnimelle, mutta syntyvät täällä meillä kotona.
Ai niin se kielokimppu näkyy hiukan paremmin tuossa seuraavassa kuvassa. Paras kaverini Vichy hiukan estää näkymiä tuossa ensimmäisessä kuvassa. Se kyllä suuttuisi jos tietäisi että sen mahakuva on netissä! Mutta kattokaa nyt, 8 viikkoa astutuksesta, ja näyttää tuolta. Ja se on sentään hiukan isompi koira kuin minä. Taitaa olla tänä kesänä todellinen karvanakki-invaasio täällä. Muuten tuo Vichyn pentue tulee sitten Black Sara´s kennelnimelle, mutta syntyvät täällä meillä kotona.
torstai 27. toukokuuta 2010
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Iltatunnelmia
Pennut ovat nyt ohittaneet 3 vrk iän, jota aika moni pitää kriittisimpänä vaiheena. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Pennut ovat tyytyväisiä ja hiljaisia...ja minäkin suostuin jo käymään ulkona. Oli kiva tavata koko lauma, ja kyllä ne minua nuuskivatkin! Ulkonakäynnin jälkeen mami totesi että vatsanalustani vaatii huoltoa; maitoa tulee niin paljon että oli aikaansaanut pari mehevää takkua.
Tässä pari iltakuvaa, kyllä näitä kelpaa tuijotella.
Tässä pari iltakuvaa, kyllä näitä kelpaa tuijotella.
Aurinkoinen aamu
Olikin kiva herätä tänään kun aurinko paistoi, olin aika riehakkaalla tuulella ja hypin ja pompin korvat liehuen kun sain emännän vihdoin ylös sängystä.
Sitten taas ruuan ja ulkoilun jälkeen kaivettiin esiin se keittiövaaka. Emäntä sanoi kyllä jo kun piteli pentuja että kaikki voi hyvin ja kasvaa, mutta vaaka todisti saman: pienin oli kasvanut syntymäpainostaan 34 g ja ahnein pentu 59 g. Siis kolmessa päivässä. Jotkut kääpiökoiraihmiset kuulemma sanoo ettei pentu saa kasvaa nopeasti, mutta eiköhän tässä alkuvaiheessa se kasvu kerro elinvoimasta. Perimänsä rajoissa jokainen sitten oman kokonsa saavuttaa. Kurja ajatus että niukasti ruokkimalla pidettäisiin pikkukoirat pieninä, eli rajoitettaisiin kasvua sillä keinoin. Kun väistämättä on niin, että osa kaniinimäyräkoiran pennuista kasvaa ylikokoisiksi. Niinhän se on monella muullakin kääpiörodulla. Mutta meilläpä onkin yksi erikoinen juttu: jos tulee ylikokoiseksi, niin voidaan sitten siirtää kääpiömäyräkoiriin. Eli voi sitten näyttelyitäkin harrastaa, vaikka alkuperäisenä tavoitteena olleet mitat ylittyvätkin. Siis nää koot menee näin, kaniinit on pienimpiä (rinnanympärys alle 30 cm), sitten on kääpiöt (rinnanympärys alle 35 cm), ja sitä isommat (tynnyriin asti, heh) on sitten niitä normaalikokoisia.
Tuosta tuli mieleen että emäntä luki mulle muutama kuukausi sitten semmoista ikivanhaa koirakirjaa, jossa puhuttiin mäyräkoirien eri kokomuunnoksista. Kaniinimäyräkoiran on tarkoitus mahtua kaninkoloihin ajamaan ne otukset ulos. Ja semmonen luolakoira on huono joka on isompi kun sen elukan luola. Siinä kirjassa sanottiin että kasvattajat ovat syöttäneet kantaville nartuille salpietaria, että ne pysyvät pieninä! Kuvitelkaa mitä kaikkea ihminen viisaudessaan voi keksiä! Yhtä viisasta kuin pitää pentuja nälässä etteivät kasvaisi. Hulluja.
Mutta tässä nyt sitten on kuvat meidän vaaveista tänään. Mami niitä kuvaili, nosti sängylle ekaa kerta sitä varten ja minä hiukan häiriköin. Ettei sitten saanut kun yhdet jonkinmoiset kuvat per pentu. Mutta ihailkaa nyt sitten pikkuisia.
Tuossa siis se tyttö, jonka väri on virallisesti kai punainen tummin peitinkarvoin.
Musta punaisin merkein, poika.
Ja sokerina pohjalla, maailman söpöin merletyttö .
Sitten taas ruuan ja ulkoilun jälkeen kaivettiin esiin se keittiövaaka. Emäntä sanoi kyllä jo kun piteli pentuja että kaikki voi hyvin ja kasvaa, mutta vaaka todisti saman: pienin oli kasvanut syntymäpainostaan 34 g ja ahnein pentu 59 g. Siis kolmessa päivässä. Jotkut kääpiökoiraihmiset kuulemma sanoo ettei pentu saa kasvaa nopeasti, mutta eiköhän tässä alkuvaiheessa se kasvu kerro elinvoimasta. Perimänsä rajoissa jokainen sitten oman kokonsa saavuttaa. Kurja ajatus että niukasti ruokkimalla pidettäisiin pikkukoirat pieninä, eli rajoitettaisiin kasvua sillä keinoin. Kun väistämättä on niin, että osa kaniinimäyräkoiran pennuista kasvaa ylikokoisiksi. Niinhän se on monella muullakin kääpiörodulla. Mutta meilläpä onkin yksi erikoinen juttu: jos tulee ylikokoiseksi, niin voidaan sitten siirtää kääpiömäyräkoiriin. Eli voi sitten näyttelyitäkin harrastaa, vaikka alkuperäisenä tavoitteena olleet mitat ylittyvätkin. Siis nää koot menee näin, kaniinit on pienimpiä (rinnanympärys alle 30 cm), sitten on kääpiöt (rinnanympärys alle 35 cm), ja sitä isommat (tynnyriin asti, heh) on sitten niitä normaalikokoisia.
Tuosta tuli mieleen että emäntä luki mulle muutama kuukausi sitten semmoista ikivanhaa koirakirjaa, jossa puhuttiin mäyräkoirien eri kokomuunnoksista. Kaniinimäyräkoiran on tarkoitus mahtua kaninkoloihin ajamaan ne otukset ulos. Ja semmonen luolakoira on huono joka on isompi kun sen elukan luola. Siinä kirjassa sanottiin että kasvattajat ovat syöttäneet kantaville nartuille salpietaria, että ne pysyvät pieninä! Kuvitelkaa mitä kaikkea ihminen viisaudessaan voi keksiä! Yhtä viisasta kuin pitää pentuja nälässä etteivät kasvaisi. Hulluja.
Mutta tässä nyt sitten on kuvat meidän vaaveista tänään. Mami niitä kuvaili, nosti sängylle ekaa kerta sitä varten ja minä hiukan häiriköin. Ettei sitten saanut kun yhdet jonkinmoiset kuvat per pentu. Mutta ihailkaa nyt sitten pikkuisia.
Tuossa siis se tyttö, jonka väri on virallisesti kai punainen tummin peitinkarvoin.
Musta punaisin merkein, poika.
Ja sokerina pohjalla, maailman söpöin merletyttö .
tiistai 25. toukokuuta 2010
Pennut 2vrk
Meillä on tapana aloittaa aina pentujen ensimmäiset päivät keittiövaakaa käyttäen. On kuulemma parempi punnita kuin olla suotta huolissaan. Ja tässä tulokset:
merletyttö 192g (syntymäpaino 170g)
mustapoika 180g (160g)
tummatyttö 200g (168g)
Eli hyvältä vaikuttaa, kaikki pennut on reippaita ja syövät hyvin. Tänään aamupalaksi oli Hill´s Natures Best penturuokaa, Happy Dog lammassäilykettä ja OptiCoat kalaöljyvalmistetta. Kalaöljyä siksi että mami on lukenut että se tekee pennuista fiksumpia - ihan niinko se olis mahdollista?
merletyttö 192g (syntymäpaino 170g)
mustapoika 180g (160g)
tummatyttö 200g (168g)
Eli hyvältä vaikuttaa, kaikki pennut on reippaita ja syövät hyvin. Tänään aamupalaksi oli Hill´s Natures Best penturuokaa, Happy Dog lammassäilykettä ja OptiCoat kalaöljyvalmistetta. Kalaöljyä siksi että mami on lukenut että se tekee pennuista fiksumpia - ihan niinko se olis mahdollista?
maanantai 24. toukokuuta 2010
Äitinä olemisen ihanuus
On ne kyllä niin suloisia. Niitä voi tuijottaa ja ihailla vaikka kuinka kauan. Ja olen ihaillutkin. Tänä iltana, kun pentujen ikä on yli 1,5 vrk lähdin itse ekan kerran pois pentulaatikosta. Mami istui tietokoneella ja menin sen luo heiluttelemaan häntää. Ihan vaan aattelin kun en ole huomioinut mitenkään koko aikana. On pitänyt keskittyä pieniin. Ihan hetken siinä olin, syliinkin pääsin, mutta sitten tulikin kiire tarkistaan että onko vauvoilla kaikki hyvin.
Tarjoilu on kyllä pelannut ihan mukavasti. Ruokaa ja vettä on tarjottu ihan kuonon eteen tasaisin väliaijoin. Mamma sanookin ettei sen tarvi huolehtia pennuista kun mä hoidan niin hyvin, niin se huolehtii musta. Mutta on se niin hölmö. On kolme kertaa kantanut mut tuonne aika kauas pihalle leperrellyt jotakin pissaamisesta ja laskenut maahan. Mitähän se miettii? Mä olen sitten täysillä pinkassut ulko-ovelle, hyppinyt ja huutanut että juokse nyt vähän sassiin avaan tää ovi, mun lapset on yksin sisällä!
Kyllä sitä pissata ehtii myöhemminkin. Kävin salaa tänä aamuna kuistin alla niin ettei se ehkä nähnyt kunnolla, joten se luulee nyt että pitää olla huolissaan. Siitä etten ehdi pissata kun en suostu jättään pentuja! Tossa äsken sitten livahdin jo toisen kerran pois pentulaatikosta ja olohuoneen nurkassa olevalle paperille. Helpotus!
Nyt on masu täynnä, vessareissu tehty, pennut kasvaa ja kaikki hyvin. Mamikin kehui että olen niin hyvin hoitanut kaiken että pennut on tyytyväisiä. Ei ole kuulemma koskaan nukkunut kertaakaan heräämättä yötä, jos talossa on alle 1 vrk ikäiset pennut. Nyt se tapahtui ja sai univelkansa takaisin. Ilmankos onkin noin hymyileväinen. On syytäkin kun sillä on tämmönen koira, jonka sisältä tuli tommosia ihania karvamatoja!
Tarjoilu on kyllä pelannut ihan mukavasti. Ruokaa ja vettä on tarjottu ihan kuonon eteen tasaisin väliaijoin. Mamma sanookin ettei sen tarvi huolehtia pennuista kun mä hoidan niin hyvin, niin se huolehtii musta. Mutta on se niin hölmö. On kolme kertaa kantanut mut tuonne aika kauas pihalle leperrellyt jotakin pissaamisesta ja laskenut maahan. Mitähän se miettii? Mä olen sitten täysillä pinkassut ulko-ovelle, hyppinyt ja huutanut että juokse nyt vähän sassiin avaan tää ovi, mun lapset on yksin sisällä!
Kyllä sitä pissata ehtii myöhemminkin. Kävin salaa tänä aamuna kuistin alla niin ettei se ehkä nähnyt kunnolla, joten se luulee nyt että pitää olla huolissaan. Siitä etten ehdi pissata kun en suostu jättään pentuja! Tossa äsken sitten livahdin jo toisen kerran pois pentulaatikosta ja olohuoneen nurkassa olevalle paperille. Helpotus!
Nyt on masu täynnä, vessareissu tehty, pennut kasvaa ja kaikki hyvin. Mamikin kehui että olen niin hyvin hoitanut kaiken että pennut on tyytyväisiä. Ei ole kuulemma koskaan nukkunut kertaakaan heräämättä yötä, jos talossa on alle 1 vrk ikäiset pennut. Nyt se tapahtui ja sai univelkansa takaisin. Ilmankos onkin noin hymyileväinen. On syytäkin kun sillä on tämmönen koira, jonka sisältä tuli tommosia ihania karvamatoja!
lauantai 22. toukokuuta 2010
Lämpö 37.0...kohta alkaa tapahtua
Ai kohta vai? Hah.
Voihan sitä kuvitella että tapahtuu nopeasti. Ja joskus tapahtuukin. Vaan kaikki hyvä tehdään ajan kanssa ja huolella.
Se alkoi torstaina, oli kuulemma 58. päivä ekasta hotellihuonehurmiosta. Siitä lähtien emäntä on mitannut 3-7 kertaa päivässä lämpöä. Juu noloa, kyllä te tiedätte miten se tehdään.
Torstaina oli 37.2 ja se sanoikin että tänään vielä ehtii lähteä illalla hiukan koiraharrastuksiin, mutta sit ei enää uskalla jättää mua vahtimatta. Ja saman tien perui sitten perjantai-illalle sovitun opiskelijatapaamisen. Sen piti nähä kavereitaan joita on nähnyt yli 20 v sitten. Hiukan mumisi ettei koirattomat ihmiset tämmöstä ymmärrä syyksi mutta onneksi on yksi koirallinen joka voi yrittää selittää niille.
Perjantaina se sitten nappasi lämmön 37.0, puoli 12 yöllä. Ja meni onneksi nukkumaan vaikka saattoi arvella että alan synnyttää jo siinä kohtpuoliin, niinkuin jotkut hätäisimmät tekevät.
Lauantai menikin sitten siinä...hiukan mua välillä vingututti ja olin levoton. Ja emäntäkin alkoi pestä ikkunoita kun oli kuullut että se edesauttaa synnytystä. En tiiä tepsiikö niin jos kyseessä on koiran synnytys. Mutta sillä piti olla tekemistä että aika kuluu. Pesi muutaman ikkunan ja lattiat ja järjesteli tavaroitaan ja siivoili ja aina välillä tunki sen piipittävän putken, sanonko minne! Noloa.
Kirjoitti ne mittarin lukemat taulukkoonsa ja ihmetteli että lämmöt oli välillä alle 37 ja välillä ihan pikkasen yli...ja sitten taas putosi. Onneksi sillä on aika hyvät hermot. Kävi saunassa ja söi iltapalan ja sitten mentiin ihan vaan yhdessä nukkumaan, ihan niinku aina, peiton alle sänkyyn. Mulla oli aika rauhaton olo, joten tälläsin itteni sen reisien väliin. Emäntä vaan totesi että hyvä paikka, ainakin huomaa kun alan punnertaan ekaa pentua ulos, tai jos se sanoi. Se mittasi lämmöt vielä yöllä kello 2, ja silloinkin oli 36.6. Jatkettiin unia. Klo 5 sitten se heräsi, mä hiukan aiemmin. Mittasi taas lämmön ja se oli 38.1. Siinä sitten makailtiin yhdessä ja se kuulemma mietti että mitä tehdään jos polttoja ei tule. Pölvästi, miten niin ei tule? Niitähän oli koko ajan, se ei vaan tajunnut kun en edes oikein ähkinyt enkä tutissut enkä mitään. Sillain vaan vähän niinku kramppasi pikku masun seudulta. Muutaman kerran emäntä odotteli ja varmaan mietti että luuliko harhoja. Sitten kun totesi että lakanoilla on jotakin kosteutta, päätti että on aika nousta ja nosti mut pentulootaan.
Sunnuntaina 23.5.2010 kello 6.20 syntyikin sitten maailman suloisin laikullinen tyttöpentu, painoa 170 grammaa. Pentu oli aika tomera, imi jo tisua ennekuin jälkeiset olivat ulkona, siitä napanuorastaan oli kii mun pepussa ja just yletti kiinni! Emäntä laittoi tässä vaiheessa yläkertaan tekstiviestin pikkuemännälle, joka olisi halunnut herätä katsomaan tätä ihmettä.
Siinä ei sitten kauaa ehtinyt ihailla, vartin vaan kun jo seuraava paukahti maailmaan. Poika 160 grammaa, väriltään musta punaisin merkein. Musta ryssä sanoi emäntä heti, kaivattu pentu.
Sitten menikin 35 minuuttia niin syntyi 168 grammainen tyttöpentu, jota emäntä luuli mustaksi punaisin merkein.
Tämä viiminen pentu teki saman kuin ensimmäinenkin, eli imi tissiä jo ennekuin oli kunnolla ulkona minusta.
Lämmöt olivat olleet alhaalla 30 tuntia, mutta onneksi emäntä malttoi odottaa ja uskoi että kaikki tapahtuu luonnollisesti. Koska synnyttävä narttu ei yleensä suostu syömään, emäntä sipaisi pari kertaa minulle Nutriplus-geeliä suuhun, ja tarjoili kiltisti vettä.
Aika monta narttua keisarinleikataan turhaan ihan vaan siksi että omistajan hermot menee. Joillakin nartuilla vaan lämmön oltua alhaalla (siis 37 tai alle), se nousee nopeasti, ja synnytys käynnistyy. Joillakin menee vuorokausi ja ylikin. Sitten jos käy niin että lämmöt on nousseet normaaleiksi, eikä synnytys ollenkaan käynnisty, tarvitaan apua. Mutta meillä kaikki meni hienosti.
Siinä sitten vaan ihailtiin: kolme pulskaa hyvinvoivaa pentua. Ihan itse tehtynä. Ylpeä äiti olen, ja hyvää huolta niistä pidän.
Voihan sitä kuvitella että tapahtuu nopeasti. Ja joskus tapahtuukin. Vaan kaikki hyvä tehdään ajan kanssa ja huolella.
Se alkoi torstaina, oli kuulemma 58. päivä ekasta hotellihuonehurmiosta. Siitä lähtien emäntä on mitannut 3-7 kertaa päivässä lämpöä. Juu noloa, kyllä te tiedätte miten se tehdään.
Torstaina oli 37.2 ja se sanoikin että tänään vielä ehtii lähteä illalla hiukan koiraharrastuksiin, mutta sit ei enää uskalla jättää mua vahtimatta. Ja saman tien perui sitten perjantai-illalle sovitun opiskelijatapaamisen. Sen piti nähä kavereitaan joita on nähnyt yli 20 v sitten. Hiukan mumisi ettei koirattomat ihmiset tämmöstä ymmärrä syyksi mutta onneksi on yksi koirallinen joka voi yrittää selittää niille.
Perjantaina se sitten nappasi lämmön 37.0, puoli 12 yöllä. Ja meni onneksi nukkumaan vaikka saattoi arvella että alan synnyttää jo siinä kohtpuoliin, niinkuin jotkut hätäisimmät tekevät.
Lauantai menikin sitten siinä...hiukan mua välillä vingututti ja olin levoton. Ja emäntäkin alkoi pestä ikkunoita kun oli kuullut että se edesauttaa synnytystä. En tiiä tepsiikö niin jos kyseessä on koiran synnytys. Mutta sillä piti olla tekemistä että aika kuluu. Pesi muutaman ikkunan ja lattiat ja järjesteli tavaroitaan ja siivoili ja aina välillä tunki sen piipittävän putken, sanonko minne! Noloa.
Kirjoitti ne mittarin lukemat taulukkoonsa ja ihmetteli että lämmöt oli välillä alle 37 ja välillä ihan pikkasen yli...ja sitten taas putosi. Onneksi sillä on aika hyvät hermot. Kävi saunassa ja söi iltapalan ja sitten mentiin ihan vaan yhdessä nukkumaan, ihan niinku aina, peiton alle sänkyyn. Mulla oli aika rauhaton olo, joten tälläsin itteni sen reisien väliin. Emäntä vaan totesi että hyvä paikka, ainakin huomaa kun alan punnertaan ekaa pentua ulos, tai jos se sanoi. Se mittasi lämmöt vielä yöllä kello 2, ja silloinkin oli 36.6. Jatkettiin unia. Klo 5 sitten se heräsi, mä hiukan aiemmin. Mittasi taas lämmön ja se oli 38.1. Siinä sitten makailtiin yhdessä ja se kuulemma mietti että mitä tehdään jos polttoja ei tule. Pölvästi, miten niin ei tule? Niitähän oli koko ajan, se ei vaan tajunnut kun en edes oikein ähkinyt enkä tutissut enkä mitään. Sillain vaan vähän niinku kramppasi pikku masun seudulta. Muutaman kerran emäntä odotteli ja varmaan mietti että luuliko harhoja. Sitten kun totesi että lakanoilla on jotakin kosteutta, päätti että on aika nousta ja nosti mut pentulootaan.
Sunnuntaina 23.5.2010 kello 6.20 syntyikin sitten maailman suloisin laikullinen tyttöpentu, painoa 170 grammaa. Pentu oli aika tomera, imi jo tisua ennekuin jälkeiset olivat ulkona, siitä napanuorastaan oli kii mun pepussa ja just yletti kiinni! Emäntä laittoi tässä vaiheessa yläkertaan tekstiviestin pikkuemännälle, joka olisi halunnut herätä katsomaan tätä ihmettä.
Siinä ei sitten kauaa ehtinyt ihailla, vartin vaan kun jo seuraava paukahti maailmaan. Poika 160 grammaa, väriltään musta punaisin merkein. Musta ryssä sanoi emäntä heti, kaivattu pentu.
Sitten menikin 35 minuuttia niin syntyi 168 grammainen tyttöpentu, jota emäntä luuli mustaksi punaisin merkein.
Tämä viiminen pentu teki saman kuin ensimmäinenkin, eli imi tissiä jo ennekuin oli kunnolla ulkona minusta.
Lämmöt olivat olleet alhaalla 30 tuntia, mutta onneksi emäntä malttoi odottaa ja uskoi että kaikki tapahtuu luonnollisesti. Koska synnyttävä narttu ei yleensä suostu syömään, emäntä sipaisi pari kertaa minulle Nutriplus-geeliä suuhun, ja tarjoili kiltisti vettä.
Aika monta narttua keisarinleikataan turhaan ihan vaan siksi että omistajan hermot menee. Joillakin nartuilla vaan lämmön oltua alhaalla (siis 37 tai alle), se nousee nopeasti, ja synnytys käynnistyy. Joillakin menee vuorokausi ja ylikin. Sitten jos käy niin että lämmöt on nousseet normaaleiksi, eikä synnytys ollenkaan käynnisty, tarvitaan apua. Mutta meillä kaikki meni hienosti.
Siinä sitten vaan ihailtiin: kolme pulskaa hyvinvoivaa pentua. Ihan itse tehtynä. Ylpeä äiti olen, ja hyvää huolta niistä pidän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)