Voihan sitä kuvitella että tapahtuu nopeasti. Ja joskus tapahtuukin. Vaan kaikki hyvä tehdään ajan kanssa ja huolella.
Se alkoi torstaina, oli kuulemma 58. päivä ekasta hotellihuonehurmiosta. Siitä lähtien emäntä on mitannut 3-7 kertaa päivässä lämpöä. Juu noloa, kyllä te tiedätte miten se tehdään.
Torstaina oli 37.2 ja se sanoikin että tänään vielä ehtii lähteä illalla hiukan koiraharrastuksiin, mutta sit ei enää uskalla jättää mua vahtimatta. Ja saman tien perui sitten perjantai-illalle sovitun opiskelijatapaamisen. Sen piti nähä kavereitaan joita on nähnyt yli 20 v sitten. Hiukan mumisi ettei koirattomat ihmiset tämmöstä ymmärrä syyksi mutta onneksi on yksi koirallinen joka voi yrittää selittää niille.
Perjantaina se sitten nappasi lämmön 37.0, puoli 12 yöllä. Ja meni onneksi nukkumaan vaikka saattoi arvella että alan synnyttää jo siinä kohtpuoliin, niinkuin jotkut hätäisimmät tekevät.
Lauantai menikin sitten siinä...hiukan mua välillä vingututti ja olin levoton. Ja emäntäkin alkoi pestä ikkunoita kun oli kuullut että se edesauttaa synnytystä. En tiiä tepsiikö niin jos kyseessä on koiran synnytys. Mutta sillä piti olla tekemistä että aika kuluu. Pesi muutaman ikkunan ja lattiat ja järjesteli tavaroitaan ja siivoili ja aina välillä tunki sen piipittävän putken, sanonko minne! Noloa.
Kirjoitti ne mittarin lukemat taulukkoonsa ja ihmetteli että lämmöt oli välillä alle 37 ja välillä ihan pikkasen yli...ja sitten taas putosi. Onneksi sillä on aika hyvät hermot. Kävi saunassa ja söi iltapalan ja sitten mentiin ihan vaan yhdessä nukkumaan, ihan niinku aina, peiton alle sänkyyn. Mulla oli aika rauhaton olo, joten tälläsin itteni sen reisien väliin. Emäntä vaan totesi että hyvä paikka, ainakin huomaa kun alan punnertaan ekaa pentua ulos, tai jos se sanoi. Se mittasi lämmöt vielä yöllä kello 2, ja silloinkin oli 36.6. Jatkettiin unia. Klo 5 sitten se heräsi, mä hiukan aiemmin. Mittasi taas lämmön ja se oli 38.1. Siinä sitten makailtiin yhdessä ja se kuulemma mietti että mitä tehdään jos polttoja ei tule. Pölvästi, miten niin ei tule? Niitähän oli koko ajan, se ei vaan tajunnut kun en edes oikein ähkinyt enkä tutissut enkä mitään. Sillain vaan vähän niinku kramppasi pikku masun seudulta. Muutaman kerran emäntä odotteli ja varmaan mietti että luuliko harhoja. Sitten kun totesi että lakanoilla on jotakin kosteutta, päätti että on aika nousta ja nosti mut pentulootaan.
Sunnuntaina 23.5.2010 kello 6.20 syntyikin sitten maailman suloisin laikullinen tyttöpentu, painoa 170 grammaa. Pentu oli aika tomera, imi jo tisua ennekuin jälkeiset olivat ulkona, siitä napanuorastaan oli kii mun pepussa ja just yletti kiinni! Emäntä laittoi tässä vaiheessa yläkertaan tekstiviestin pikkuemännälle, joka olisi halunnut herätä katsomaan tätä ihmettä.
Siinä ei sitten kauaa ehtinyt ihailla, vartin vaan kun jo seuraava paukahti maailmaan. Poika 160 grammaa, väriltään musta punaisin merkein. Musta ryssä sanoi emäntä heti, kaivattu pentu.
Sitten menikin 35 minuuttia niin syntyi 168 grammainen tyttöpentu, jota emäntä luuli mustaksi punaisin merkein.
Tämä viiminen pentu teki saman kuin ensimmäinenkin, eli imi tissiä jo ennekuin oli kunnolla ulkona minusta.
Lämmöt olivat olleet alhaalla 30 tuntia, mutta onneksi emäntä malttoi odottaa ja uskoi että kaikki tapahtuu luonnollisesti. Koska synnyttävä narttu ei yleensä suostu syömään, emäntä sipaisi pari kertaa minulle Nutriplus-geeliä suuhun, ja tarjoili kiltisti vettä.
Aika monta narttua keisarinleikataan turhaan ihan vaan siksi että omistajan hermot menee. Joillakin nartuilla vaan lämmön oltua alhaalla (siis 37 tai alle), se nousee nopeasti, ja synnytys käynnistyy. Joillakin menee vuorokausi ja ylikin. Sitten jos käy niin että lämmöt on nousseet normaaleiksi, eikä synnytys ollenkaan käynnisty, tarvitaan apua. Mutta meillä kaikki meni hienosti.
Siinä sitten vaan ihailtiin: kolme pulskaa hyvinvoivaa pentua. Ihan itse tehtynä. Ylpeä äiti olen, ja hyvää huolta niistä pidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti