On ne kyllä niin suloisia. Niitä voi tuijottaa ja ihailla vaikka kuinka kauan. Ja olen ihaillutkin. Tänä iltana, kun pentujen ikä on yli 1,5 vrk lähdin itse ekan kerran pois pentulaatikosta. Mami istui tietokoneella ja menin sen luo heiluttelemaan häntää. Ihan vaan aattelin kun en ole huomioinut mitenkään koko aikana. On pitänyt keskittyä pieniin. Ihan hetken siinä olin, syliinkin pääsin, mutta sitten tulikin kiire tarkistaan että onko vauvoilla kaikki hyvin.
Tarjoilu on kyllä pelannut ihan mukavasti. Ruokaa ja vettä on tarjottu ihan kuonon eteen tasaisin väliaijoin. Mamma sanookin ettei sen tarvi huolehtia pennuista kun mä hoidan niin hyvin, niin se huolehtii musta. Mutta on se niin hölmö. On kolme kertaa kantanut mut tuonne aika kauas pihalle leperrellyt jotakin pissaamisesta ja laskenut maahan. Mitähän se miettii? Mä olen sitten täysillä pinkassut ulko-ovelle, hyppinyt ja huutanut että juokse nyt vähän sassiin avaan tää ovi, mun lapset on yksin sisällä!
Kyllä sitä pissata ehtii myöhemminkin. Kävin salaa tänä aamuna kuistin alla niin ettei se ehkä nähnyt kunnolla, joten se luulee nyt että pitää olla huolissaan. Siitä etten ehdi pissata kun en suostu jättään pentuja! Tossa äsken sitten livahdin jo toisen kerran pois pentulaatikosta ja olohuoneen nurkassa olevalle paperille. Helpotus!
Nyt on masu täynnä, vessareissu tehty, pennut kasvaa ja kaikki hyvin. Mamikin kehui että olen niin hyvin hoitanut kaiken että pennut on tyytyväisiä. Ei ole kuulemma koskaan nukkunut kertaakaan heräämättä yötä, jos talossa on alle 1 vrk ikäiset pennut. Nyt se tapahtui ja sai univelkansa takaisin. Ilmankos onkin noin hymyileväinen. On syytäkin kun sillä on tämmönen koira, jonka sisältä tuli tommosia ihania karvamatoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti