Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



lauantai 26. marraskuuta 2011

R-pentue syntyi 25.11.2011

R-pentue

Scottail Inez, eli Viivi synnytti upean pentueen - kolme hienon väristä sinistä, joista yksi tyttö ja kaksi poikaa.

Pentujen isä on C.I.B FIN & SE & LV & EE MVA V-07 HeW-10 EEJV-06 LVV-07 KANGASVUOKON SPENCER tai PMJV-09 PMV-09 KANGASVUOKON STANLEY. Kaksoisastutuksen tuloksena syntynyt pentue DNA-testataan ennen rekisteröintiä. Kummallakaan em. uroksista ei ole vielä jälkeläisiä.

Nyt ei voi muuta kuin hymyillä, parempaa ei oikein osaisi toivoa!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Olet mitä syöt!

Photobucket

Viime kuukaudet olen tiiviisti lukenut monenmoista ihmisten ravitsemuksesta. Tai onhan tuo kiinnostus ollut olemassa jo ihan nuoruudesta asti, mutta nyt olen taas tarttunut useampaankin kirjaan ja kahlaillut nettiä läpi. Sangen mielenkiintoista kuinka maapallon valtavaa ihmismassaa koitetaan ruokkia niin että kaikki saisivat vatsansa täyteen mahdollisimman helposti – että tietyt tahot pystyisivät käärimään tästä mahdollisimman suuret voitot. Lopputulos on se, että valtaosa länsimaailman lapsista saa energiansa pääosin sokerilimsasta, makeisista, sipseistä, hampurilaisista, pitsoista ja ranskanperunoista. Loistavaa!

Jotenkin salaperäisesti diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit – sekä erilaiset ruuansulatukseen liittyvät tilat ovat nousseet ongelmaksi, täsmälleen samalla aikataululla, kuin yllämainittu ”ravinto”. Mutta ei hätää, nyt saadaan sitten suuret taloudelliset tuotot myös mm.kolesterolilääkkeiden ja diabeteksen hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden myynnistä – ja erinäiset tahot myös siitä, että ihmiset koittavat taistella ylipainoa vastaan.

Meillä ei ole kovin paljoa koskaan syöty eineksiä . Jotenkin automaattisesti ne ovat tuntuneet ankealta vaihtoehdolta, niin ravitsemuksellisesti kuin kulinaarisestikin ajatellen. Tämän ajatustavan mukaisesti meillä myös koirat ovat aina saaneet enemmän tai vähemmän myös ”oikeaa” ruokaa.

Hiilihydraattien syöminen suuressa määrin on varsin uusi ilmiö ihmiskunnan historiassa – ja samoin koirien. Koirien ruuan valmistaminen on huomattavasti edullisempaa niin, että siihen käytetään kaikki mahdollinen ”jätehiilihydraatti” mitä saadaan – esim. panimoteollisuuden viljajätettä, joka voi olla joskus varsin huonolaatuista. Vaikka ruoka olisi hyvälaatuisistakin aineista valmistettu, on usein siitä todella suuri osa hiilihydraatteja. Lisäksi kaikki muutkin ainesosat ovat pitkälle käsiteltyjä – jauhettu, kuumennettu, säilötty jne. Ovatkos ne sitä koiran alkuperäistä ruokaa? Sitä johon niiden elimistö on sopeutunut? Eivät, vaan yliprosessoitua moskaa – sitä samaa mitä ihmisillekin syötetään.

Koirilla on nykyisin monenlaisia luustosairauksia, kehityshäiriöitä ja aineenvaihdunnallisia sairauksia – sekä kasvaimia. Mistäpä tietäisi mikä osuus näistä on ravinnon aiheuttamaa? Varmaa ainakin on että hyvin suuri osa, nimittäin näiden ongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen osuu jälleen samaan ajankohtaan, kuin koirien ruokinta muuttui teollisemmaksi. Aivan sama ilmiö kuin ihmisillä! Eikö kellojen pitäisi soida?

Olen kuullut kellojen soiton. Ja tällä hetkellä kuulen soiton niin lujaa, että uskallan jopa tämän kirjoituksen blogiini laittaa. Lukijakunta ei ole valtava, mutta kuitenkin uskon että muutamalle saattaa antaa ajatuksen siemenen.
Huonontuneen talouteni vuoksi syötin jonkin aikaa koirilleni J&V ruokaa. Näennäisesti ruoka oli ok, koirat söivät sitä ja aluksi ei ongelmia näkynyt. Sitten turkkien kiilto alkoi kadota, colliet menettivät kunnon turkin, ja mäykyt aloittivat erittäin epämiellyttävän tavan, p…n maistelun! YÖKKK. Ne eivät ehkä olleet kuulleet lausetta ”olet mitä syöt”. Kerroin sen niille!

Yksinkertainen syy tähän ikävään toimintaan oli joidenkin ravintoaineiden puute, sekä se, että ruoka ei sulanut kunnolla. Se haisi ruualle vielä kertaalleen syötynä. Aika pian sitten totesin, että halpa muona saa jäädä kauppoihin. Siirryin takaisin joitakin vuosia sitten käyttämääni Golden Eagle ruokaan. Ruokasarjassa on riittävä valikoima jotta jokaiselle löytyy sopiva – ja lisäksi myös kunnollinen penturuoka, mikä kasvattajan näkökulmasta on myös tärkeä valintakriteeri.

Olen jälleen kerran myös alkanut toteuttaa eräänlaista omaa versiotani barffauksesta. Kokonaan kuivamuonasta en haluakaan päästä eroon, sillä ne ovat erittäin käteviä matkoilla, ja muissakin tilanteissa kun tarvitaan nopeaa ja helppoa tapaa ruokkia.

Koirieni ruoka alkaa nyt sisältää enenevässä määrin kananmunia, öljyyn säilöttyjä sardiineja, porkkanasurvosta, kookosrasvaa ja –öljyä, voita, kalaöljyä – sekä tietysti naudanmahaa. Myös raa´at kalkkunan- ja broilerinlihat (jauhettu luineen ja rustoineen), hevonen, poro ym. lihat vaihtelevasti, mitä sattuu edullisesti saamaan.

Jos kiinnostuit, lisätietoa:

Skansen diet

Lempimuona-niminen nettikauppa, joka toimittaa tilaukset kotiin

PS. Ja jos tämä herätti miettimään myös omaa ravintoasi, käy lukemassa muutama asia vaikkapa lääkäri Antti Heikkilän sivuilta täältä.