Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Punaiset kaniinimäykkysisarukset 9 viikkoa

Kevät tekee tuloaan, ja silloin ei ole lainkaan hullumpaa olla koiranpentu! Katsokaapa kuinka mukavaa meillä oli äsken paistatella päivää ja nauttia lämmöstä!





Kaikissa ylläolevissa kuvissa siis poikapentu Scottail Geronimo. Poju on nyt jo selkeästi emäänsä vahvaluustoisempi, urosmainen, mutta silti pikkuruinen.


Kuvassa äiti, Scottail Cozette eli "Cola" - sekä Colan emä, eli pentujen mummo Scottail Angie, "Pink". Kevätaurinko on ihanaa :)


Mummo ja äiti kiusaa! Minä en mitään ole tehny!




Kaikki jotka tuntevat Colan näkevät tässä kuvassa "väsyneen äiti-ilmeen". Cola on todella hyvä mamma, leikittää pentuja kärsivällisesti - ja myös imettää. Kaniinimäykyn pennut kehittyvät hitaasti, mutta alkavat kyllä jo olla valmiita maailmanvalloitukseen.


Scottail Ginger Gal. Tämä tyttö on pikkuruinen mutta tomera.



Simo on ihana! Miksi ihmeessä me ei voitaisi leikkiä yhdessä?