Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Paluu ruudulle?

Heipähei kaikki! Tuntuu kurjalta että en ole kirjoitellut tänne kuulumisia, enkä ole lisännyt edes kuvia. Kuitenkin näen että täällä blogissa käydään säännöllisesti! Tuli nyt sitten VUODEN TAUON JÄLKEEN ajatus että mitä jos alkaisin kirjoitella uudelleen. Tämä postaus on nyt ihan vaan kokeilua. Todellakin, sillä koko tämä systeemi näyttää muuttuneen sen jälkeen kun viimeksi kävin tekemässä päivityksen. Suokaa siis anteeksi jo nyt sitten kuvat näyttävät oudolta tai jotain muuta on pielessä!

Kerrottakoon, että kaikki hyvin...meidän porukka on tässä heittänyt muutaman kuperkeikan (joku sanoisi niitä kompastumisiksi), mutta hengissä ollaan. Ja ihan hyvissä voimin. Ollaan lokakuun ensimmäinen päivä asuttu tasan vuosi täällä meidän uudessa kodissa, missä elämä on aika paljon helpompaa ja mukavampaa kuin edellisessä. Nyt asutaan yhdessä kerroksessa, tilaa on sekä sisällä että ulkona enemmän kuin ennen. Ja lenkkimaastot ovat mahtavat!

Testailen tässä miten kuvat tänne nykyään lisätään - se näyttää käyvän paljon entistä helpommin! Loistavaa, tässähän alkaa ihan tassunpohjat kutista, kun tekee mieli kirjoitella ja lähettää kuvia. Ette usko kuinka paljon pöljiä kuvia on tallessa noista mun kavereistani :)

Tässä kuvassa pöljistä pöljin, eli mun tyttärentytär Cola. Sitä kutsutaan välillä rotaksi, oravaksi, hilleriksi ja papukaijaksi. Voitte ehkä arvata miksi. Tossa kuvassa se söpöilee meidän lammen rannalla, kerrankin ihan iisisti sen sekunnin sadasosan että saatiin kuva.