Kesänautintoja

Emäntä kulki aamuauringossa pitkin pihaa, hymyillen...ja räpsi muutaman kuvan. Joskus on vaikea ymmärtää ihmisten makua. Miten tällaisesta aamupalasta voi tulla onnelliseksi?



Ja...miten se jaksaa aina tuijottaa kukkasia? Tämä on kuulemma päivänlilja.



Ja kaiken huipuksi se kuvasi meidän ikivanhan liiterin seinää. Huippua.





Tuossa jälkimmäisessä liiterinseinä-kuvassa on kuulemma hevosen kaulapanta ja KENKÄ. Hevosia on tuossa ihan parinkymmenen metrin etäisyydellä meidän aidasta, eli se on tuttu asia, mutta miten ihmeessä niillä eläimillä on käynyt niin huono tuuri että niiden kaulapannat tehdään puusta, ja niille naulataan metallikengät jalkoihin? Kyllä meidän koirien asiat on siis oikein hyvin.

Ai koirakuvia haluatte nähdä? No tässä niitä tulee. Tänään kuvattiin vain Vichyn pentuja. Säät ovat jatkuneet lämpiminä ja kuivina, joten ulkoilua on jatkettu hännät viuhuen. Kuten seuraavasta kuvasta näkyy, on meillä monta babysitteriä.





Tästä kuvasta jo voisi esitellä pennut: takimmaisena on vaalea merletyttö, sitten on musta tyttö, sitten merlepoika (sillä on tällä oikealla kyljellä enemmän mustaa, toinen kylki on vaaleampi) ja edessä on tumma merletyttö. Musta poika on vipeltänyt tämän kuvan ulkopuolelle.





Ihan viimeiseksi pakko kertoa illan oudoin uutinen. Meille tuli yllättäen hoitoon yksi koira naapurista. Ihan ei vaan taas raskittu sanoa ei, kun kyseessä on tuttu ja kiva koira, Dali-niminen lapinkoiratyttö. Mutta siitä sitten enemmän myöhemmin. Mua on alkanut kyllä hiukan jo epäilyttää noi "hoitoon tulevat" ruskeat pystykorvat.

Ihana kesäsää

Nyt juhannuksen jälkeen ilmat ovat olleet leppeät, mikä tarkoittaa sitä, että ollaan saatu pentujen kanssa olla jo pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti ulkona. Mun pennuthan täyttävät tänään tasan 5 viikkoa, niin se aika rientää!



Tänään olikin kova vauhti päällä, joten mami päätti suurentaa pentuaitausta. Nyt on tilaa taas temmeltää, ja muu koiralauma voi silti olla samaan aikaan ulkona.

Katsokaa kuinka iso inkkaripojasta on tullut - tosin kuvassa se yrittää leikkiä mäyräkoiraa ja venyttää itsensä. Ihan pätkä se oikeesti vielä on.



Sen lisäksi että saatiin isompi aitaus, saatiin myös pieni kevythäkki aitauksen nurkkaan. Siellä on mukava nukkua torkut, imettää pennut tai ihan vaan loikoilla. Ja jos emännän pitää mennä käymään sisällä, se voi laittaa häkin kiinni. Silloin ovat pennut kuulemma turvassa haukoilta, naakoilta, lokeilta, pöllöiltä ja muilta pedoilta. Se siis ei luota minun kykyyni vahtia, tolvana! Ihan taatusti höyhennän jokaisen otuksen joka yrittää pentujani lähestyä.

Apache- inkkaripoika

Tänään oli kastajaiset, eli mustapoika sai nimen Apache.

Juhannusaatonaaton ulkoilua

Ilmat ovat olleet kivat, joten Vichyn pentue pääsi myös ulkoilemaan. Ovat nyt iältään 2 viikkoa ja 3 päivää. Tosi terhakoita vipeltäjiä.



Tässä näette Vichyn pojat.



Ja sitten kourallinen tyttöenergiaa.

Hyvää juhannusta!

Mukavaa, rentouttavaa ja lämminhenkistä juhannusta kaikille!

Pentue 4 viikkoa

Pennut poseerasivat näin nätisti ulkona. Ilma oli aivan ihana, joten saimme nauttia kesästä. Nimiäkin on tässä mietitty. Miten olisi vasemmalta lueteltuna: Scottail Angie, Scottail Adele ja Scottail Apache? Vai olisiko Adele enemmän Athenen näköinen? Entä Apache, olisko se sittenkin Apollo?



Noora piti minulle esiintymistreenit...lihapullia, näyttelyhihna ja juoksimme korvat liehuen pitkin nurmikkoa, kivaa. Noora kokeili myös pentujen seisottamista. Nuorena on vitsa väännettävä, mutta voi olla että oppi ei mennyt vielä ihan perille :-)

Pennut mönkivät tänään jo hiukan laajemmalla alueella.





Kun minun pentuni vietiin sisälle, tapahtui kummia. Mami kantoi Vichyn pentulaatikon pihalle. Ja sisälle niille laitettiin sitten uusi, isompi laatikko.





Vichyn pennuista osalla on jo silmät täysin auki, osalla vasta raollaan. Reippaita ja pirteitä pentuja ovat. Toisaalta mitä muuta voisi odottaa :-)

Ihmeellinen maailma

Tänään oli pilvinen ja tuulinen sää, mutta ulos mentiin kuitenkin! Koska me ollaan karskeja metsästykoiria :-) Ja säätiedotus pelottelee että tulossa sateisia päivä jolloin ulkoilu saattaa jäädä vähiin.

Pikkuinen merletyttö seisoi jo hetken näyttäen ihan mäyräkoiralta.

Punainen likka sensijaan oli ihan vauhti päällä, tutki innokkaasti nurmikkoa, nuuski ja vaelsi.









Mustapoju oli tällä kertaa hiukan uninen. Mutta hiukan piti kuitenkin maastoa tutkia.

Piknikillä

Sama homma toistui kuin eilen: pennut eväskoriin ja pihanurmikolle. Tällä kertaa mukaan otettiin viltti ja pieni lautasellinen pentupuuroa.



Sitten oli pieni seurusteluhetki, merletyttö pääsi pikkuemännän syliin.



Minä putsasin puuronjämät viltiltä ja pennuista - ja lautaselta myös.



Punainen tyttö söpöilee...



Pihalla kuuluu välillä outoja ääniä.



Jälkkärin aika, taisivat penikat syödä jälkkäriä enemmän kuin pääruokaa. Semmoisia lapset joskus on!



Ulkoilu on aika rankkaa, joten pakko ottaa nokoset.

Ensimmäinen ulkoilu

Tänään oli vihdoin hiukan lämpimämpi ja aurinkoinen sää, joten pennut laitettiin koriin, ja emännät kantoivat ne pihanurmikolle. Etsittiin kuivin kohta, missä olisi lyhyt nurmi. Mutta silti noiden penikoiden jalat ovat kuvista kadonneet.







Oli pakko hiukan leikkiä paimenkoiraa, noita mönkijöitä on kolme. Eikä ne liiku kovin lujaa vielä. Kauhea homma tässä...



Mutta onneksi nää vielä väsyy nopeasti, taitaa olla aika mennä päivämaidolle ja päiväunille. Ja kasvamaan.

Sataa sataa ropisee...

Tili tili pom, tili tili pom pom pom...niinkuin Nalle Puh laulaa.

Ketuttaa, pennut olisivat jo päässeet ulkoilemaan jos olisi lämpimämpää ja ennenkaikkea kuivempaa.



Mutta ei sadesäälläkään aina ihan ankeaa ole. Tuossa kuvassa on osa mummulan pihan alppiruusuista. Ja hiukan lisää kukkia...



Ihan vaan piristykseksi. Mutta tästä seuraavasta kuvasta voi luulla että meillä täällä Pirkkalassa on satanut lunta. Ei se lunta ole, pikkutyttöni on vaan keskellä aavaa valkoista karvapeittoa :-)

Muuttopäivä

Kolmen viikon iän kunniaksi mami päätti että pentujen pitää saada lisätilaa. Se kun uskoo siihenkin että pennut oppivat helpommin sisäsiistiksi kun niille tarjotaan mahdollisuus tehdä asiansa eri paikkaan kuin missä nukkuvat ja syövät. Niin sitten keittiöön laitettiin ainakin 6 kertaa entistä isompi laatikko, missä on vessapää (sanomalehdellä peitetty) ja nukkuma-alue, ihana valkoinen karvapeitto. Ihan alkuun mukana on myös vanhan pesälaatikon tutunhajuinen peitto. Ihmettelin hiukan muuttoa, mutta vaan hiukan. Musta järjestely on ihan hyvä.



Kuten kuvasta näkyy, nyt on mönkimistilaa!

Vichy pentuineen siirtyi muutaman metrin verran olohuoneesta mamin makuuhuoneeseen, portin taakse. Jottei enää sitten murtauduta toistemme pentuja katsomaan, ettei tule mitään vahinkoja.