Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



torstai 3. kesäkuuta 2010

Peuransorkka?

Photobucket

Kaikkea sitä kuulee! Pakko kertoa tämä juttu...eilen oltiin emännän kanssa ulkona, ja sen puhelin soi. Se oli etä-emo Maarit joka soitti. Tajusin sen verran että olivat olleet äiti Fantan ja sitten yhden Jaffan kanssa retuuttamassa peuransorkkaa...ja jossakin muovisessa viemäriputkessakin. Siis kamoon? Tajusin varmaan väärin, vain ihmiset voi keksiä jotakin tollasta!

Kaiken huippu oli se että ne sopi jotakin sellasta, että minä ja Vichy mennään samoihin puuhiin myöhemmin syyskesällä. Kyllä musta kaniinimäyräkoira voisi näyttää metsästystaipumuksensa myyräjahdissakin. Siinä mä olen hyvä! Viime syksynä myyriä oli kauhean paljon, joka ulkoilukerralla kyttäsin niitä ihan simona, ja otin aina pari hengiltä :-)
Mutta kauriille tai peuralle en lupaa tehdä samaa. Enkä mäyrällekään. Musta meidän rotu voisi aivan hyvin olla nimeltään kaniinimyyräkoira.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti