Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



tiistai 8. kesäkuuta 2010

7.6.2010 tapahtui kummia

Maanantaina tapahtui jotakin merkillistä. Emäntä odotti että tuo merkillinen tapahtuma olisi tapahtunut jo perjantaina, tai lauantaina, tai sunnuntaina. Mutta tapahtuikin vasta maanantaina!

Mutta parempi että edes silloin. Vichy on mun paras kaveri ja aloin mäkin jo hiukan huolestua. Mutta iltapäivällä alkoi Vichy vihdoin työntää pentuettaan maailman valoon. Saikin pikkuraukka tehdä kovasti töitä, kello kuuden jälkeen syntyi ensimmäinen pentu. Ja millainen sulopakkaus se olikaan, katsokaa vaikka!

Photobucket

Miettikäähän. Kaikki ei tosiaankaan mene aina oppikirjojen mukaan - Vichyn lämmöt kävivät 37 asteessa jo perjantaiaamuna. Siis 3,5 vrk ennen kuin eka pentu syntyi! Mitään hätää ei kuitenkaan ole jos lämmöt pysyvät siellä alhaalla, Vichyllä oli siellä 37.0-37.4 tietämissä, mitä nyt joka päivä liikunnan jälkeen nousi hetkeksi 37.8. Muttei kuitenkaan yli 38, mikä olisi ollut merkki polttoheikkoudesta, jos siis synnytys ei olisi käynnistynyt. Mutta toki odottaminen oli piinaa kaikille emännille, koska aina välillä hiipi mieleen epävarmuus että mitä jos kaikki ei kuitenkaan olekaan kunnossa.

Vichy kuitenkin koko ajan vaikutti olevan ok, söi joi, käveli ja pentujen liikkeet tuntuivat ja näkyivät selvästi, joten ei auttanut muuta kuin odottaa.

No tuo eka pentu oli blue merle narttu, jota voisi kutsua vaikka työnimellä Tulppa. Siksi että kun se tuli ulos, pääsivät muutkin. Vajaassa puolessatoista tunnissa Vichy ponnisteli maailmaan melkoisen katraan. Kuvassa ovat vielä ihan märkiä, joten värit eivät oikein näy.

Photobucket

Olen kyllä aika ylpeä kaveristani, reippaasti jaksoi tuommoisen katraan punkea maailmaan. Ja odottakaahan kun kuulette faktat niistä...nooh, ensin tälläinen kaunis siisti kuva, missä Vichy on jo pesty ja kuivattu, alustat vaihdettu, ja pennut kauniisti kuivuneina rivissä. Oijoi kuinka söpöä.

Photobucket

Niin, ne faktat...mitä siis syntyi:

Blue merle, mäyräkoirakielellä siis mustalaikullinen narttu, paino 196 g
musta punaisin merkein uros 196 g
mustalaikullinen narttu 196 g

...ja tässä välissä pääkätilö käski apukätilöä tarkistamaan vaakan! Punnittiin sakset yms. tavaraa ja kyllä se eri arvoja antoi...

sitten syntyi vielä:
musta ruskein merkein narttu 180 g

Nyt sitten jo nostettiin Vichy hetkeksi seisomaan ja niinpä, ihan selvästi yksi pentu vielä tulossa...viimeisenä syntyi:
mustalaikullinen uros, 196 g (no juu, ei olisi tarvinnut punnita, olis voinu arvata)

5 pulskaa, hyvinvoivaa pentua ja onnellinen emo, joka uppoutui heti pentujen hoitoon. Mikä onni ja helpotus kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti