Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



torstai 3. kesäkuuta 2010

11 vrk

On mennyt pari päivää tässä niin, että emäntä on vaan myllännyt pihaa ja yläkertaa. Siksi tämä päivitys on jäänyt. Mutta ei ole toki hirmuisesti kerrottavaakaan vielä. Pennut ovat toki kasvaneet, ja pystyvät jo paremmin kannattelemaan päätään. Ovat entistäkin hiljaisempia. Hassua että nekin osaavat pitää jo sitä minulle ominaista "kurnutus" ääntä. Sellaista hiljaista vähän niinkuin kehräystä pidän silloin kun olen jotakin haluamassa :-)

Photobucket

Kauheeta kun katsoo tuota kuvaa, nehän on jo kohta yhtä isoja kuin minä! No ei vaan, aika hitaasti kasvavat, emäntä totesi kun on tottunut noihin isompien koirien pentuihin. Niiden painohan kaksinkertaistuu joskus jo viikossa.

Photobucket

Tuntuu siltä niinkuin tuo kuva jo olisi täällä. Mutta samaltahan nuo kääröt melkein näyttävät. Mutta sitten jälkikäteen varmaan kuvia selaamalla näkee kuinka paljon ne muuttuu viikkojen kuluessa.

Ai niin, haluatte varmaan tietää. Vichy on edelleen PAKSUNA. Ei siis ole vielä synnyttänyt. Luulen että sekä emäntä että Vichy jo haluaisivat pennut maailmaan. Ei auta kuin odotella, ei ne yleensä sisään jää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti