Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



perjantai 29. lokakuuta 2010

Näin voi käydä - varoittava esimerkki

Luin facebookista että rakastumiseen tarvitaan viidesosasekunti. Kyllä facebook tietää. Mäyräkoiriin rakastuminen vei minulta kuitenkin pidemmän ajan - mutta onneksi se tapahtui!

Olen toki aina tykännyt kaikista koirista - rotuun (tai roduttomuuteen), kokoon, karvanlaatuun katsomatta. Aina olen kuitenkin ajatellut etten halua kotiini pikkukoiria. Ja lyhytjalkaiset rodut ovat aina olleet minusta hiukan säälittäviä.

Muistan kun ystäväni hankki ensimmäisen kaniinimäykkynsä, ja näin sen pentuna. Se oli aika ruipale. Taisin kysyä että hyvänen aika, mikä ihme rotanpoikanen sulla nyt on?

Tuo rotanpoikanen varttui, ja olin tämän ystäväni luona pitkässä koirakokouksessa. Fanta oli oikea ilopilleri, hyppi sohvalle, vipelsi sohvan käsinojaa pitkin selkänojalle, sieltä syliini, ja lopulta majoittui sylissäni olevan mapin päälle ottamaan vastaan rapsutuksia. Sain siinä samalla romuttaa kaikki ennakkoajatukseni mäyräkoiran kömpelyydestä ja jöröydestä. Se oli vaan hauskan oloinen koira - ulkonäkö ei kyllä ollut ollenkaan tärkeässä osassa tässä rakastumisprosessissa! Ääneen taisin mainita, että onpa ihana koira...

Photobucket

Muutama kuukausi myöhemmin sain tekstiviestin ollessani Cruftsin matkalla. Viestissä luki että minun pentuni on syntynyt.

Tässä ollaan. Nyt niitä on kotona kolme, eikä se ole yhtään liikaa. Jokainen päivä on parempi niiden kanssa kuin ilman. Tämän lauseen ymmärtävät vain ne joilla on vastaavanlainen otus kotonaan :-)

torstai 28. lokakuuta 2010

2000

Oikeesti?
Lukijalaskuri näyttää 2000.
Mukavaa.
Hämmentävää.

Kiitos meidän molempien puolesta!

maanantai 25. lokakuuta 2010

Nelly

Nelly

Nellylle järjestettiin treffit. Emäntä ja pikkuemäntä kävi viemässä sen sinne mustan pallon luo tänään. Haisivat koirilta ja koiranpennuilta ja kissoilta kotiin tullessaan! Nyt sitten jännitetään miten viikko sujuu, ja syntyykö vuoden lopulla lisää pikku tupsukorvia?

Pakko myöntää, pikkasen on ikävä nyt. Nelly tulee kuulemma sunnuntaina sitten kotiin jos kaikki sujuu suunnitelman mukaan. Peukut pystyyn!

PS. Emäntä käski hiukan selventään mistä oli kyse tossa edellisessä päivityksessä, kun on kirjoittanut jonkun mielestä epäselvästi. Niin kyse on siitä että se on kasvattanut noita puolipystykorvia (collieita kai viralliselta nimeltään) jokusia vuosia, ja on ollut kaksi vanhempaa sille tärkeää narttulinjaa. Ja niistä toinen sammui tässä muutama päivä sitten. Lopullisesti. On kuulemma surullista ja turhauttavaa.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Syvällisiä mietteitä koirankasvatuksesta - taas

Photobucket

On unelmia, jonka eteen on tehnyt töitä. Vuosia...panostusta, aherrusta, paljon ajatuksia ja myös taloudellisia uhrauksia.
Ja sitten kaikki katoaa sumuna ilmaan. Ei loppujen lopuksi tiedä itkisikö, vai onko olo vain tyhjä?
Kyse ei kuitenkaan ole aina huonosta tuuristakaan. Kaikki ei vaan aina mene niin kuin kuvittelisi menevän.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Vilkasta

On ollut aika vipellystä tässä viime päivät. Noora oli viime viikon Tetissä tuolla pääkaupunkiseudulla, ja piti tietysti viedä ja hakea, samaan reissuun ympättiin paluumatkalla Pika-harjoitus mäykyille. Sen jälkeen kirpparikamojen laittoa ja vientiä, kurssimateriaalien päivitystä sun muuta suhausta. Nyt viikonlopuksi vien Nooran ja Nellin Kennelliiton junior handler -valmennusleirille - ja itse suuntaan pitämään kasvattajakurssia. Nooran piti alun perin lähteä leirille Pepsin kanssa, mutta sepä aloittikin juoksunsa.

Ensi viikolla on meillä kaikilla syysloma, ajatus tuntuu varsin mukavalta. Tosin pöydällä on lista tekemättömistä töistä...

Photobucket

Kuvassa O-pentue parin vuoden takaa. Kyllä sopu sijaa antaa :-)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

10.10.10

Oli ihan pakko päivittää blogi, vaikkei ole uusia kuvia, eikä mitään ihmeellistä kerrottavaakaan. Täyden kympin päivä siis tänään - 10.10.10!

Eilen tuli lenkkeiltyä oikein olan takaa, mutta ilman kameraa...ja valitettavasti myös ilman kompassia. Syksyllä kun taivas voi joskus olla tasaisen harmaa joka suunnassa, käy eksyminen erityisen helposti. Ja kun ilma on hyvä ja ei erityistä kiirettä, sitä etenee siihen suuntaan missä mukavaa maastoa on näkyvissä. Nooh, näillä kulttuuriseuduilla kyllä ennen pitkää törmää sivilisaatioon, eli tiehen. Niin kävi eilenkin noin 3,5 tunnin vauhdikkaan kävelyn jälkeen. Olin vaan sen verran etäällä jo kotoa, että tien nimestä en osannut edes päätellä olenko vielä oman, vai jo naapurikunnan puolella. Pimeän tuloon oli vielä monta tuntia, mutta jano ja nälkä alkoivat vaivata. Tuollaisen jälkeen ruoka, vesi ja päivätorkut tuntuivat ihan erikoisen luksukselta!

Edeltä käsin olin ajatellut että tänään, 10.10.10 pitää tehdä jotakin erityistä. Mutta ne haaveet pitää nyt unohtaa, sillä aina välillä vaivana oleva migreeni päätti napata perjantaina terävillä kynsillään. Eihän siinä mitään, paljon vakavampiakin vaivoja on. Mutta kun särky jatkuu yötäpäivää kolmisen vuorokautta, ei enää tunne oloaan kauhean aurinkoiseksi. Joten tänään tärkein hommani on koirien rapsuttelu. Ja juuri mikään ei ole sen tärkeämpää? (Itse asiassa hiukan stressaa kun olisi niin monta työtä jotka pitäisi saada tehtyä...) Mutta nyt sohvalle koirien kera.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ihania syyspäiviä

Photobucket

Photobucket

Vichy on kyllä maanmainio koira - se on ihanan vauhdikas ja aina iloinen, ja täynnä rakkautta. Harmi että se on pidättyväinen vieraita kohtaan, joten se näyttää todellisen luonteensa vain omalle väelle. Todennäköisesti se on nuorena saanut liian vähän kokemuksia, ja nimenomaan hyviä kokemuksia. Vichy on kuitenkin super...kaikkea.

Tässä meidän mäykyt tutkivat pellon myyrävalikoimaa. Tavallisesti ryhmä liikkuu Vichy edellä, sitten Pepsi ja perässä pikku-Pink, joka sekin on yllättävän reipas ja nopeakin!

Photobucket

Tässä Pink pinkaisee takaisinpäin.

Photobucket

Nelli-pallo taitaa tässä kysyä että voitaisko hetki ihan vaan nauttia ja ottaa aurinkoa...ja syödä heinää?

syysiloa 5

Photobucket

Todistettavasti Nellikin siis osaa juosta, ja meneekin aika lujaa hetken. Mutta mikään lenkkeilykoira se ei todella ole, kainalokyytiä tarjotaan välillä. Hauska ja iloluontoinen koira, samanlainen tooho kuin Vichykin. Eipä ole elämä tylsää :-)

Photobucket

Kun tultiin peltolenkiltä kotiin, jatkettiin nuuskimista porukalla..hetkinen...tarkimmat ehkä huomaavat että rotanhäntiä on 4! (Vichyn ja Pepsinkin hännät ovat nyt pentujen jäljiltä aika karvattomat.)

Toden totta, kun palasimme kotiin, oli Tara emäntineen tullut kylään. Harmi kun Pink oli jo lenkistä poikki, joten leikkiä ei enää jaksanut kuin vajaan tunnin.

Tarasta saatiin sitten myös kiva poseerauskuva, ikää siis hiukan yli 4 kuukautta. Pinkin kuvat eivät olleet ihan yhtä kivat kun tyttö oli jo aika jalaton peuhaamisen jäljiltä.

Photobucket

lauantai 2. lokakuuta 2010

Siis täähän on MUN blogi!

Noora kertoi että mami on ominut tän blogin ja kirjoitellut tänne vaikka mitä. Siis tänhän piti olla MUN blogi. No, tosin mulla on ollut hiukan kiirestä tässä, joten ehkä hyvä että se on tänne jotakin välillä pistänyt. Mä haluan kuitenkin kertoa teille siitä, ku me käytiin hiukan ihmeellisessä paikassa emäntien kanssa.

Ajeltiin hetki autolla ja sitten tultiin mahottoman ison talon luo parkkipaikalle, pääsin vipeltämään asfalttia pitkin oville asti. Mutta ovilla oli semmonen kyltti jossa oli koirankuva ja sen päällä punanen risti. Mami sitten nosti mut syliin ja sanoi etten saa kävellä ite, vaan on tyydyttävä sylikyyttiin. Ai että ketutti, kun oli juuri vauhti päällä. Eikä siinä kuvassa ollu edes mäyräkoira!

No käveltiin ihmeellisessä ihmisiä vilisevässä paikassa sitten jonkin matkaa. Aika moni laittoi suunsa siihen tuttuun "Voiiiih"-asentoon kun näki mut. Se on ihan tyypillistä aina jos olen sylissä ja ihmiset näkee mut. Luulee varmaan joksikin pehmoleluksi, ääliöt!

Sitten mentiin kauppaan jossa semmonen kiva nainen leperteli mulle ja toi sovitettavaksi TAKIN. En olisi kyllä ikinä kuvitellut että mulle semmoinen hankitaan. Pari villapaitaa on kyllä kudottuna jo. Mutta siis takki. Se tuntui kyllä kivalta päällä heti, ja ehh...pakko sanoa, näytti aika kivalta. Pikkuemäntä vaikutti tyytyväiseltä, tää hankinta kuulemma jotenkin liittyy johonkin mitä on tulossa parin viikon päästä. En kyllä oikein tajunnut mitä. No sitten kun tultiin kotiin, otettiin kuvat. Kuvassa näkyy pari muutakin ostosta. Tommosia vaaleanpunaisia muovipusseja, en kyllä sitäkään oikein tajunnut. Niissä on hopeanvärisiä sydämiä. Ja niihin kerätään, tiedätte ehkä mitä. Ei meillä täällä maalla kyllä kerätä. Mutta siellä mihin mennään sitten, kuulemma kerätään. Ihmiset ON outoja.

Photobucket

ostosreissu 2

Noi täplikkäät. Juu, ne on housut. Ja toi reikä on häntää varten. Pitäsköhän noi saada johonkin terapiaan... No ihan kiva reissu oli. Lopuksi laitan vielä kuvan mun sydänkäpysestä, siis pikku-Pink kauneusunilla.

ostosreissu 3