Sitten taas ruuan ja ulkoilun jälkeen kaivettiin esiin se keittiövaaka. Emäntä sanoi kyllä jo kun piteli pentuja että kaikki voi hyvin ja kasvaa, mutta vaaka todisti saman: pienin oli kasvanut syntymäpainostaan 34 g ja ahnein pentu 59 g. Siis kolmessa päivässä. Jotkut kääpiökoiraihmiset kuulemma sanoo ettei pentu saa kasvaa nopeasti, mutta eiköhän tässä alkuvaiheessa se kasvu kerro elinvoimasta. Perimänsä rajoissa jokainen sitten oman kokonsa saavuttaa. Kurja ajatus että niukasti ruokkimalla pidettäisiin pikkukoirat pieninä, eli rajoitettaisiin kasvua sillä keinoin. Kun väistämättä on niin, että osa kaniinimäyräkoiran pennuista kasvaa ylikokoisiksi. Niinhän se on monella muullakin kääpiörodulla. Mutta meilläpä onkin yksi erikoinen juttu: jos tulee ylikokoiseksi, niin voidaan sitten siirtää kääpiömäyräkoiriin. Eli voi sitten näyttelyitäkin harrastaa, vaikka alkuperäisenä tavoitteena olleet mitat ylittyvätkin. Siis nää koot menee näin, kaniinit on pienimpiä (rinnanympärys alle 30 cm), sitten on kääpiöt (rinnanympärys alle 35 cm), ja sitä isommat (tynnyriin asti, heh) on sitten niitä normaalikokoisia.
Tuosta tuli mieleen että emäntä luki mulle muutama kuukausi sitten semmoista ikivanhaa koirakirjaa, jossa puhuttiin mäyräkoirien eri kokomuunnoksista. Kaniinimäyräkoiran on tarkoitus mahtua kaninkoloihin ajamaan ne otukset ulos. Ja semmonen luolakoira on huono joka on isompi kun sen elukan luola. Siinä kirjassa sanottiin että kasvattajat ovat syöttäneet kantaville nartuille salpietaria, että ne pysyvät pieninä! Kuvitelkaa mitä kaikkea ihminen viisaudessaan voi keksiä! Yhtä viisasta kuin pitää pentuja nälässä etteivät kasvaisi. Hulluja.
Mutta tässä nyt sitten on kuvat meidän vaaveista tänään. Mami niitä kuvaili, nosti sängylle ekaa kerta sitä varten ja minä hiukan häiriköin. Ettei sitten saanut kun yhdet jonkinmoiset kuvat per pentu. Mutta ihailkaa nyt sitten pikkuisia.
Tuossa siis se tyttö, jonka väri on virallisesti kai punainen tummin peitinkarvoin.
Musta punaisin merkein, poika.
Ja sokerina pohjalla, maailman söpöin merletyttö .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti