Odottavan aika on...pitkä

Siis tajuttoman pitkä. Onneksi aurinko paistaa. Odotamme yhä.

Auringonottoa

Kuva puhukoon puolestaan. Ei Vichyn masu ole kovin pieni tälläkään kertaa :-)

Tipusia odotellessa

Täällä on taas jännitys huipussaan. On pääsiäinen, mutta tipun tipua ei ole missään.Kuulemma ei voi mihinkään laittaa rairuohoa ja tipuja ja suklaamunia - niinkauan kuin tyttäreni Pink elää ja vaikuttaa. Olisihan ihan mahdollista laittaa rairuoho ja koristeet sellaiseen kukka-amppeliin? Ei Pink sentään vielä lentää osaa, kai?

Mutta siis...me odotellaan nyt niitä meidän pikku pulmusia syntyväksi. Vichyn maha on taas valtava. Tällä kertaa mami ei ole saanut siitä yhtään mahakuvaa. Noi kaksijalkaiset on veikkailleet että pentuja syntyisi 4. Mutta mistä sitä tietää - voivat olla isompia tai pienempiä kuin edelliskerralla - no viikon sisällä pitäisi totuuden paljastua! Miten me maltetaan odottaa!?

Oikein hyvää päääsiästä kaikille! Ensi viikosta lähtien tämä blogi alkaa sitten jälleen elää, kun on enemmän raportoitavaa.

Pieni tarkennus niille, joilla ei ole pääsyä mamin kalenterille: pentujen odotettu syntymäaika on ensi viikon keskiviikko. Joten ihan vielä ei kannata yöuniaan menettää! Nyt pihalle haistelemaan, ja nauttimaan auringosta!

Näytelmiä talviunien jälkeen

Käytiin mamin ja pikkuemännän kanssa näyttelyssä! Pieni harjoitus oli jo viikko sitten tuolla pikkupaikkakunnalla, mutta ei siitä sen enempää.

Nyt lauantaina 9.4 oli Vaasan kansainvälinen näyttely. Ja siellä oli taas tuomarina kotimainen tiukkana tunnettu miestuomari. Mutta se olikin sitä mieltä että ansaitsin kaiken mahdollisen mitä voi saada! Eli nyt sitten saatiin kahden pokaalin lisäksi tuo rotunsa paras-ruusuke ja valkoinen cacib-ruusuke. Tarkoittaa kuulemma sitä, että vuoden kuluttua pitää hiukan matkustaa ja koittaa metsästää toinen valkoinen ruusuke, jolloin tittelikseni tulisi sitten kansainvälinen muotovalio kertaheitolla! En tiedä olisko se hienoa, mutta näyttelyistä olen alkanut tykkäämään toden teolla - se on kaikin puolin mukavaa. Hirveän kivaa juosta pitkin kehää pikkuemännän kanssa. Kahdessa edellisessä näyttelyssä on muuten arvostelussa lukenut erityismaininta "esiintyy reippaasti" tai "mukava luonne ja esiintyy hyvin".

Laitetaan tähän kuva myös siitä kun päästiin sitten kiertämään sitä kuuluisaa "isoa kehää" myös! Se olikin aika iso, ja edellä meni rotunsa parhaat isommat mäyräkoirat, ainoanan kaniinikokoisena jouduin jonon hännille. Mutta en kyllä jäänyt niille yhtään!