Ajettiin autolla ihan vaan tuohon takametsään, mami jätti meidät autoon ja lähti oudon hajuisen alkon kassin kanssa pöpelikköön. Pari minuuttia ja se haki minut, laittoi piiitkän taluttimen ja talutti yhden kävyn luo ja selitti jotakin "etsi jälki". No ei sitä tarvinnu etsiä ku haisi kuin rankki, talutin sitä sitten eteenpäin mustikanvarpujen välissä, lentokonekin ylitti meidät aika matalalta, sitä piti välillä hiukan tsiikailla, sitten hukkasin hetkeksi jäljen mutta löysin taas ja löysin sen ihmeellisen hajun aiheuttajan puskan alta. Tarrasin siihen hiukan hampaillani ja vedin, ja emäntä kehui. On se vaan niin outo. Sitten palattiin autolle niin että se ylisti mua. Jouduin kantokassiin ja sitten se taas häipyi, ja kotvan kuluttua palasi hakemaan Vichyn. Vichy ei kuulemma niin hyvin tajunnut hajujäljen seuraamista, mutta sehän sitten tarrasi siihen peuranjalkapalaan kiinni niin ettei meinannut irti päästää. Kantoi sen autolle ylpeänä ja kotipihaan saakka!
Kun Vichy oli aikansa elvistellyt sorkalla, mami otti narusta kiinni ja laittoi sen pentuaitaukseen. Siellähän ei ole enää muita kuin meille jäävä tyttäreni Pink ja edelleen kotia etsivä Vichyn poika Peter Pan. En ole muuten ikinä nähnyt noita pentuja niin sekoina kuin nyt! Ne kävi ihan vimmoissaan jalkaan kiinni, raahasi, ravisteli ja järsi sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti