Löysinkin viime syksyisen kuvan noista meidän jälkiharjoitusvarusteista. Tuossa on meidän "erähenkinen" kassi, muovipussi missä on pyykkipojat joissa on värikkäät muovinauhat (jäljen merkkaamiseen), sekä jälkinaru. Syksyllä ostettiin semmoinen kunnollinen neon-oranssi jälkiliina joka ei sotkeudu ja näkyy hyvin. Kuvassa näkyy musta nailoninen liina, joka ei ole yhtä hyvä.
Jonkin ajan haahuiltuani pakkasin sitten autoon kaikki 4 mäykkyä. Ajoin muutaman kilometrin rauhalliseen metsään, missä oli sopivaa hämäläismaastoa. Eli metsän pohjalla sammaleisia päänkokoisia kiviä, risukkoa ja varpuja. Perfekt.
Ensin tein jäljen Zerolle, jolla on ikää huimat 10 viikkoa. Aloitin auton perästä katsoen vasemmalta, jaoin maaston mielessäni sektoreihin että jokaiselle jää "puhdas" kohta ja itse pääsen mahdollisimman helpolla.
Zeron jälki oli tietty sille ensimmäinen, joten pituutta sille tein huimat kymmenkunta metriä ja se oli suora ja helppokulkuinen. Tosin tuollainen limsapullonkokoinen otus on aika pieni sananjalkojenkin seassa. Zero ei tietysti tajunnut yhtään mitä ollaan tekemässä, mutta kyllä se lopulta painoi kuononsa maahan ja alkoi haistella! Edettiin jälkeä pitkin muutama metri ilman apuja, ja lopussa oli sorkka marja-ämpärissä. Zero tykkäsi hajusta kovasti, hiukan kyllä jännitti mutta alkoi sitten syödä sorkkaa, kehuin toki kovasti koko ajan!
Sitten oli vuorossa Pinkin jälki, sille tein myös täysin suoran jäljen, ehkä 15-20 metriä. Maasto oli myös helppoa, pikkuisen heinäistä. Pink oli mukana syksyllä varmaankin parissa harjoituksessa, joten tajusi heti mitä pitää tehdä. Oli hauskan näköistä katsoa sen menoa, kun se koko ajan temperamenttisesti huiski häntäänsä! Ei tuottanut mitään vaikeutta tämä jälki sille - tajusin että olisi pitänyt vaan uskoa paremmin sen kykyihin ja tehdä heti vaikeampi. Mutta toisaalta, nyt saatiin onnistuminen, ensi kerralla sitten haukataan isompi pala.
Sitten oli vuorossa Vichy, joka on ollut viime vuonna pari kertaa harjoittelemassa. Vichy oli järjettömän innoissaan ylipäänsä siitä, että nyt tehdään jotakin. Alku tuhraantui liikaan intoon. Mutta kun sitten sain sen tajuamaan että ollaan jälkeä ajamassa, se selvitti kaarevapäisen jäljen lopun ihan kivasti ja tarrasi sorkkaan hyvin. Tämän koiran kanssa ongelmana tulee olemaan putki, se ei todellakaan tunne oloaan turvalliseksi suljetussa tilassa. Ämpärikin selvästi kiusasi sitä.
Viimeisenä oli sitten vuorossa Pepsi, jolle tein heti muutaman kymmenen metrin jäljen jossa oli 90 asteen kulma. Pepsi todella tiesi mitä ollaan tekemässä ja oli hillittömän iloinen, ajoi jäljen edellissyksyä suuremmalla vauhdilla ja selvitti kulmankin tosi nopeasti. Autolle päin mennessä Pepsi selkeästi leijui ylpeyttään!
Harjoitus oli nyt semmoinen alkutunnustelu, että mitä tässä kannattaisi tehdä. Helpoin taitaisi olla Pink - pitää tehdä muutama hyvä harjoitus ja sitten suunnitella pääsisikö kokeilemaan oikeaa putkea johonkin. Ja sitten tähtäimeen PIKA-koe ennen talven tuloa - tai ainakin ennen lumen tuloa.
Vichyn kanssa pitäisi tehdä hiukan tynnyri/putki/ämpäriharjoituksia. Kovin ääniherkkiä ei kukaan näistä ollut, sillä sattuipa niin, että Pirkkalan lennoston Hornetit olivat juuri palaamassa kentälle, ja ylittivät meidät aika läheltä Pinkin ja Vichyn suorituksen aikana. Niin läheltä että ruuvit ja mutterit pystyi laskemaan :-)
Oli tavallaan hassua että kun olimme vajaan kilometrin päässä kotoa, peura hyppäsi tielle auton edessä. Siitä se pomppi pitkin rypsipeltoa tietämättä että auto on täynnä vaarallisia peurakoiria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti