Pimun turkki alkoi uhkaavasti pudota jo syyskuun alussa. Alusvilla irtosi paksuna levynä, ja alkoi matkansa kohti karvojen kärkeä. Annoin koko porukalle käskyn olla suuremmalti pöllyttämättä koiraa, ja ehdottoman harjauskiellon. Näyttelypäivän lähestyessä Nooran ilme vaihteli epätoivosta harmistukseen kun turkkia putoili vyötärön kohdalta paloina. Noora oli jo sitä mieltä että koko näyttely on pakko jättää väliin.
Pidin kuitenkin pääni, rahat ovat vähissä, joten päätin että Hyvinkäälle mennään kun kerran ilmoittautuminen on maksettu. Tiesin että tuomari on sellainen että näkee koiran, ja sen hyvät ominaisuudet karvan määrästä riippumatta. Niinpä sitten leikkasimme koiran kynnet ja tassukarvat, trimmasimme korvia ja näyttelypävän aamuna Noora pesi koiran valkoiset kohdat. Piilotimme harjaamattoman koiran kehän laidalla aika pian häkkkiin. Edellisen luokan ollessa kehässä otimme sumupullon ja karstasimme turkin pinnan siloiseksi. Ystävät kyllä tirskuivat kehän laidalla kun katselivat Pimun ampiaisvyötäröä ja karvatupsuja jotka lentelivät koirasta kun se hiukan ravautti itseään tai tunki itsensä ihmisten syliin halattavaksi.
Onneksi mentiin, sillä Pimu voitti nuortenluokan, sai SA:n ja eteni paras narttu luokkaan asti. Kehässä oli viisi koiraa ja ylltäyin kun sitä ei "kätelty ulos" vaan sai jäädä. Jäikin ihan loppuun asti, ja tuomari vielä sanoi että tämä koira olisi voittanut, jos olisi ollut paremmassa turkissa. Eli tulos oli paras narttu kisan toinen, ja onneksemme serti siirtyi Pimulle. Kuva on otettu juuri sillä hetkellä kun Noora tajusi että kakkostilasta huolimatta sinivalkoinen ruusuke on tulossa käteen! Pimu kyllä rehellisesti sanoen ON ihana :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti