Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!
Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.
Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.
Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!
tiistai 20. syyskuuta 2011
Kasvatustyön raskaus ja ilo
Kuvassa näkyy kolme sukupolvea Scottail-narttuja. Vasemmalla Scottail Miss You, keskellä sen emän emä Scottail Gipsy Gal ja oikealla ensimmäisen emä Scottail Inez. Tarvitaan melkoinen määrä työtä, että päästään tähän. Enkä tarkoita pelkästään mopin varressa roikkumista, terveystytkimuksia ja muita tuloksia. Vuosien pitkäjänteisyyttä. Tarvitaan iso määrä ajatustyötä. Se on juuri se, mikä tekee tästä harrastuksesta mielenkiintoisen. Suhtaudun jalostusvalintoihin suurella tunteella - uskon intuitioon. Häpeämättä tunnustan että olen sitä mieltä että tällainen on mahdollista vasta sen jälkeen kun tuntee rodun perinpohjin - sekä myös oman jalostusmateriaalinsa. Järki ja tieto on pohjalla...säätelemässä intuitiota.
Jalostustyön kannalta tämä syksy on vilkkain mitä on tähän mennessä ollut. Monen eri tekijän vuoksi on nyt ajankohtaista suunnitella monta eri yhdistelmää. Toki kun elävistä eläimistä on kyse, on väistämätöntä että kaikki nämä unelmat eivät toteudu. Mutta jollei yritä, ei varmasti saa tulosta.
Raskainta kasvatustyössä ovat kasvattien omistajat. Alan ymmärtää sitä yhä kasvavaa kasvattajien joukkoa, jotka myyvät kasvattinsa vain ja ehdottomasti vain kotikoiriksi. Osa ihmisistä kun ei kestä sitä että koira ei olekaan täydellinen posliinikoira - josta ei tutkimuksissa virheitä löydy - ja joka ei olekaan ulkomuodoltaan täydellinen - tai luonteeltaan. Jotkut tässä vaiheessa unohtavat täysin sen tosiseikan että koiran kasvuympäristö vaikuttaa suuresti siihen, millainen koirasta tulee niin luonteeltaan, ulkonäöltään kuin terveydeltäänkin. Nämä täydellisyysvaatimukset ajavat kasvattajat tilanteeseen, että olisi kaikkein viisainta kasvattaa vain se määrä koiria, jotka voi pitää itse. No toki jokaisella on pari luotto-kasvatinomistajaa, jotka ymmärtävät pelin hengen - ja auttavat toimimalla koirien esiintuonnissa ja lainaavat koiria jalostuskäyttöön.
Nyt on unelmissa pikku-mäykkyjä...sinisiä...trikkejä...ja myös soopeleita collieita. Jokainen yhdistelmä sellaisia, joista ei voi todeta muuta kuin hykerryttävän mielenkiintoista katsoa mitä tuleman pitää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti