Kyllä sitä odotetaan. Kevättä. Ihan vielä ei hiirenkorvia näy, niitähän se emäntä tiirailee aina. Ihan vielä ei sinivuokotkaan kuki, niinkuin tuossa kuvassa minkä emäntä löysi tietokoneelta. Tuo pikkuinen pallopää olen minä. Vahdin siinä tomerana kotipihaa. Olen tosi pelottava vahti, vai mitä?
Haluatte kai kuulla kuulumisia? Meillä on täällä talossa ollut ihme touhu meneillään jonkin aikaa. Ensin muutti pikkuisäntä emännän entiseen huoneeseen alakertaan ja emäntä siis yläkertaan. Sitten meni muutama viikko, niin pikkuemäntä ja emäntä vaihtoi huoneita. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta melkoinen härdelli täällä silloin oli. Tavaraa lähti roskiin, kierrätykseen ja kirpputorille. Sänkyjen siirtäminen yläkertaan onnistui vain ulkokautta, koska meidän portaikko on aika pieni. Olisittepa nähny! Ne kiskoi köysillä kaksi isoa sänkyä parvekkeen kautta yläkertaan. Onneksi ei ole ihan lähellä naapureita...Samaa mietin kyllä silloin pari kuukautta sitten kun ne heitti kolme komeroa parvekkeelta alas. No ihmisten hommat on välillä hiukan outoja. Nyt on suurinpiirtein kaikki paikoillaan, kai. Me koirat majaillaan tätä nykyä pääosin yläkerrassa, kun naisväki on täällä.
Kevään pentuhaaveet meni siis romukoppaan. Siitä on selvitty, emäntä tosin taisi ottaa asian hiukan raskaasti. Sillä olisi ollut nyt kuulemma niin hyvää aikaa hoitaa pentuja. Mutta eikö se ole jo oppinut että mikään ei tapahdu silloin kun olisi hyvää aikaa - vaan silloin kun ei olisi aikaa!
Niinkuin narttukoiran astutusjuoksu? Onko joku kuullut että se voisi ajoittua niin, että kappas vaan, astutukset olisi helposti järjestettävissä? No ei juu. Nyt menneellä viikolla emäntä teki kaverinsa kanssa kolme reissua johonkin paikkaan, missä oli paljon koiria. Hajusta vaan päättelin, ja hajusta päättelin että olivat olleet niissä hommissa. Tiättehän? Pennuntekohommissa. Emäntä kielsi kertomasta vielä enempää. Unelmapentue kuulemma tulossa, jos vaan tärppää. Viisi viikkoa jännitystä - tällä kertaa se narttu kuulemma ultrataan että tiedetään varmaksi tuleeko niitä sinisiä ja mustia pipanoita.
Mitäs muuta. Ai niin. Viikko sitten emäntä tuli itkien kotiin. Se lähti Titin kanssa ja tuli ilman sitä. Titille löytyi kiva koti, toki sovittiin koeajasta. Eli kuukausi katsellaan miten se sopeutuisi elämään siellä. Kyllä me sitä ollaan hiukan ikävöity, emäntä ainakin. Mutta varmaankin näin on parempi.
Nyt alkaa olla ruoka-aika, joten menen alakertaan kytikselle. Emäntä kuulemma sytyttää saunan ensin, ja sitten saadaan iltasapuskat. Joten jatketaan myöhemmin, tsau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti