Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!
Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.
Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.
Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Aurinko armas...
Oli ihan pakko heti aamutuimaan mennä ulos tuijottamaan tuota ihanaa valoilmiötä. Ihan totta, aurinko on vielä olemassa ja ihan ehjä! Kovin korkealle se ei vielä jaksa nousta, mutta toimii taas. Säteet nimittäin selkeästi lämmittävät. Aah.
Tuossa yllä Pepsi ja Pink nauttivat auringonpaisteesta.
Kuten kuvasta näkyy, lunta on riittävästi. Kun muutettiin tähän, laitettiin aita koko tontin ympäri. Tukeva riista-aita, korkeutta 1,5 metriä. Silloin jotkut hiukan ihmettelivät että miksi ihmeessä tuollainen valtavan korkea aita? Pidin pääni, onneksi. Colliet kun ovat varsin urheilullisia ja halutessaan hyppäävät ihan vaivatta semmoisen 1,2 metrin aidan yli ilman hipaisua. Ja nyt on sen verran lunta, että tuosta aidasta on näkyvillä enää muutama verkkosilmukka! Tuolla alaosassa on myös tiheämpi verkko jotta pikkukoirat pysyvät aidan sisällä. Nythän ne uppoavat hankeen, mutta saapa nähdä kuinka pitkä hankikantokausi on edessä. Ja mitä sitten tehdään? Viime talvena pikkuisäntä (joka on jo miehen kokoinen ja ikäinen kohta) - otti lapion käteensä ja kaivoi vallihaudan koko aidanviertä kiertämään. Ihan oma-aloitteisesti sen teki parissa päivässä. Meidän tontti on kuitenkin hiukan isompi kuin taajama-alueen tontit, joten urakka on melkoinen. Joten nyt toivon että kevätaurinko salamana sulattaisi kaiken (no joo, nyt on tammikuu...)
Oma juttunsa on sitten tuo katoille kertynyt lumi. Tuossa näkyy että liiterin katollakin on melkoinen patja, ja liiteri on sentään tuossa suojaisessa metsikössä. Talon katolta lunta on pari kertaa mätkähdellyt jo alas. Se ei ole ihan terveellistä, kun oikein rytisee, koirat ulkoilevat vain valvotusti ettei kukaan mene lähelle talon seinustoja.
Maa on tulvillaan mielenkiintoisia hajuja aina keväällä, joten koirista oli mahdotonta koittaa ottaa kuvia niin ettei nenä olisi maassa! Nuuhnuuh.
Pink on varsin huoleton ja kiva pikkukoira. Kuvassa näkyy myös collieiden talloma polku, joita risteilee pitkin pihaa. Pikkuväen on helppo noita polkuja pitkin liikkua, lunta on niin paljon että ne uppoavat hankeen jos eksyvät pois polulta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti