Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!

Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.

Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.

Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!



lauantai 15. tammikuuta 2011

Haaveita ja unelmia

Photobucket

Aina haaveet ja unelmat ei toteudu. Tämän kevättalven pentuhaaveet voi nyt unohtaa, aina ei saa mitä haluaa. Joskus tuntuu siltä että jos oikein kovasti yrittää ja suunnittelee ja toivoo - ei asiat ainakaan silloin suju. Mutta koirankasvattajat ovat sitkeää porukkaa. Uusia suunnitelmia, ja tuulta päin.

Tänään selailin lemmikkipalstojen Apula nimisen osuuden, missä myydään rekisteröityjä koiria. Ilmoituksia joissa myydään joko aikuisia tai pentuja on tämän vuoden ekan kahden viikon kuluessa tullut sinne liki 500. Osassa ihan nimekkäitä isä/emä-koiria ja kasvattajia.

Tähän on siis tultu sillä, että kennelliitto ja rotujärjestöt ovat asettaneet jalostuskoirille yhä tiukempia vaatimuksia. Tottakai pitää kurottaa pilviin, jotta saadaan aikaan yhä parempiluonteisia, terveempiä ja rodunomaisia koiria. Mutta kenen etu on se, että esim. rotujärjetöjen pentuvälitykset ammottavat tyhjyyttään - ja ihan kelvolliset pennut myydään keltaisen pörssin tai apulan ja vastaavien paikkojen ilmoitusten kautta?

Tällöin voi helpostikin käydä niin, että ihminen, joka on ihastunut vaikka hiukan harvinaisempaan rotuun, seuraa ko. rodun järjestön pentuvälitystä kuukausienkin ajan...ilman että siellä julkaistaan ainuttakaan pentuilmoitusta. Ja koska ei osaa muualta pentuilmoituksia hakea - tai epäilee muualla julkaistujen ilmoitusten luotettavuutta - päättää hankkia sitten ihan toisen rotuisen koiran.

Syy miksi noita ilmoituksia selailin on se, että olemme tehneet vaikean päätöksen. Yritämme löytää Titille uuden kodin, missä se pääsisi ainoaksi koiraksi tai sillä olisi korkeintaan yksi koirakaveri. Titi on nyt 4 vuotias ja jostakin syystä on sitkeästi päättänyt nousta laumahierarkiassa ylöspäin, mistä aiheutuu ikäviä kahakoita. Olemme asiaa pohtineet jo useita viikkoja, mutta nyt soutamisen ja huopaamisen jälkeen päätös on tehty - kunhan vain sopiva koti löytyisi. Koira on erittäin ihmisystävällinen ja kiva. Kirjoitin tästä pienen ilmoituksen kotisivuille, ja painoin "julkaise" nappia, minkä jälkeen olikin sitten ihan itku kurkussa. Ikinä aiemmin emme ole luopuneet aikuisesta koirasta - mutta nyt tämä vaihtoehto on paras kaikille. Eli jos lukijani kiinnostuit, käy Scottail- kotisivuilla katsomassa lisätietoa ja soita!

Kevätaurinko paistoi tänään - se on mukavaa. Pakkasestakaan en kyllä tykkää, mutta sydäntalven pimeys on pahinta. Nyt se synkin aika alkaa olla ohitettu, joten lupaan tännekin päivityksiä hiukan tiuhempaan tahtiin. Ja voi olla että Pepsikin päivittelee välillä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti