Tässä blogissa voit seurata Scottail kennelin pitkäkarvaisten collieiden ja pitkäkarvaisten kaniinimäyräkoirien elämää tekstein ja kuvin - ja välillä myös ehkä ihan muuta!
Tämä on jo vanha blogi, ensimmäinen kirjoitus on toukokuulta 2010, kun meidän ensimmäinen kaniinimäykkypentue syntyi. Silloin kirjoittaja oli maailman hurmaavin mäykkytyttö Pepsi.
Paljon kaikenlaista on tapahtunut niin meille ihmisille kuin koirillekin, Pepsi jätti blogin kirjoittamisen tyttärelleen Pinkille testamentissaan 2013. Pink ei ole ollut kovin ahkera kirjoittaja, katsotaan miten tilanne muuttuu kun sen tytär Mimi muutti takaisin meille. Blogi on ollut tauolla nyt yli 2,5 vuotta, mutta kävijöitä silti riittää.
Otetaanpa nyt uusi alku, kirjoittaminen on mukavaa, valokuvaaminen myös. Tässä voi sulavasti yhdistää molemmat harrastukset!
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Hulvatonta menoa
Olen joskus miettinyt kuinka erilaisia koirat voivatkaan olla luonteeltaan myös siinä suhteessa, kuinka iloisesti ne suhtautuvat elämään. Kyseessä on tottakai myös rotukohtainen ominaisuus, harvoin näkee spanielia tai noutajaa joka ei onnellisena hössötä edestakaisin. Toki jokaisen normaalin koiran saa "hööpötettyä" iloiseen mielentilaan, mutta on myös koiria, jotka ovat aina iloisia. Collieistamme Jane ja Pimu ovat näitä onnellisia. Pimu muistaa iloita aina pienistäkin asioista, mm. tervehtii joka kerta huolella imurimme sen tavatessaan :-)
Kaikki mäykkymme ovat oikeita ilopakkauksia, häntää muistetaan heiluttaa liki jatkuvasti. Pusujakaan ei säästellä. En tiedä ovatko nämä tyypillisiä pk kaniinimäykkyjä, olen tullut siihen käsitykseen että osa on huomattavasti hillitympiä ja rauhallisempia. Totuus on kuitenkin se, että omakin mieli virkistyy kun ympärillä on iloisia koiria.
Pentujen leikin seuraaminen on aina mukavaa, ja sitä tuli tänä kesänä tehtyä. Kaikki kahvi- ja ruokatauot pidin yleensä pentueen touhuja samalla seuraten. Tuo kuva yllä on muutaman päivän takaa, kun jäljellä oli vielä viimeinen Q-pentueen tyttö. Pimu-collie, sekä mäykyt Pink ja Pepsi leikkivät sen kanssa kaikki samalla lelulla. Todellisuudessa mukana oli myös pommi-Nelli, mutta se ei mahtunut kokonaisena kuvaan.
Tänään kävin Pinkin kanssa tervehtimässä Pablo-veljeä. Velipoika oli välillä hiukan tungetteleva, mutta kunhan sen laittoi ensin ruotuun, niin leikki oli välillä hulvattoman hauskaa katseltavaa.
Ihan tyhjä katse on pojalla? Mitähän sen päässä liikkuu?
Ettei nyvvaa menis korvat sekasin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti