Joka tapauksessa sunnuntaina lähdettiin aamulla kohti Porvoon koiranäyttelyä. Pentujahan on kotona enää 3, joten kennelpoika oli taivuteltavissa kotijoukon huoltotoimiin. Ja kun on muutaman kuukauden ollut melko lailla kiinni pentujen hoidossa, kaipaa silloin tällöin edes sellaista muutaman tunnin pikatuuletusta. Niinpä sitten Nooran ja Nelli-pommin kanssa lähdettiin.
Noora kävi pyörähtämässä junior handler-kehässä - ei tehnyt mitään kummempia virheitä mutteivät Nellin kanssa sijoittuneet. Kilpailu on aika kovaa kun sarjassa on kolme-viisikymmentä osanottajaa lähes joka näyttelyssä. Junnukehässä oli kuitenkin yksi mielenkiintoinen koira, josta kuva tässä.
Huvittavinta asiassa on se, että juuri lauantaina selattiin trimmauskirjaa ja puhuttiin nyörivillakoirista. Sanoin että kuvan olen nähnyt, mutten ole koskaan nähnyt livenä sellaista. No tulipahan sekin sivistyksen aukko paikattua!
Porvoossa käyminen tuotti myös pari muuta hyvää asiaa: Nelli trimmattiin ammattilaistaidoilla, ja se tulikin oikein ...palloksi :-)
Samalla saatiin sitten kunnon haukut siitä, kuinka lihava koira on. Ja kuulemma meidän koko lauma (en tiedä sitten näkeekö minun kunnostani samalla koko lauman olevan lihava?) Eli nyt sitten Nelli joutuu syömään ruokansa häkissä, se kun on supermestari varastelemaan ruokaa muiden kupeista.
Saimme vihdoin ostettua myös pyörällisen pöytä/vetosysteemin jolla raahata näyttelykamat. Jotenkin tuntuu että meidän osa on aina saada auto parkkiin sinne vihoviimeiselle kyntöpellolle, kilometrin päähän näyttelypaikasta. Nyt ei sitten enää harmita raahata tavaroita.
Että sellainen päivä. Kotiin ajaessa mietin mikä oli päivän tulos: muutama kiva asia, muutama vähemmän kiva. Mikä se on mikä laittaa ihmisen harrastamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti