Tämä on asia jossa soisi asenteiden muuttuvan. Miksi ihmeessä ihmisiä arvostellaan siitä, että he etsivät uuden kodin sellaiselle koiralle, joka ei sopeudu laumaan tai tarvitsee erilaiset elinolot kun mitä sille pystyy tarjoamaan?
On käsittämätöntä että monella koiraihmisellä on asenteena se, että ”ei haluta että koira joutuu kiertolaiseksi”. Klisee jota hoetaan silloinkin kun kyseessä olisi vasta koiran toinen tai kolmas koti. Samojen ihmisten mielestä on kuitenkin ok rahdata suomeen koiria muista maista, olosuhteista joista kukaan ei tiedä mitään – aiempia koteja on voinut olla vaikka viisi, eikä koiran terveydentilasta ja kokemuksista ole juurikaan tietoa.
Valtaosa suomalaisista koirankasvattajista on kotikasvattajia, joten koiralauman kokoa säätelee aikaresurssien lisäksi tila. Miten voi jatkaa kasvatustyötään jos koko koiralauma on ”maskotteja” ja vanhuksia? Sijoituskoirien avulla voi kyllä jatkaa kasvatustyötä, mutta mielestäni koiran luonteen syvällinen tunteminen vaatii sen kanssa asumista – sama koskee jossakin määrin perusterveyteen liittyviä asioita.
Itselläni on vahva tunneside koiriini, mutta silti järki voi sanoa toisinaan että tälle koiralle olisi viisaampaa etsiä uusi koti, jossa se saisi enemmän huomiota – ja saisi elää rauhallisemmissa oloissa kuin mitä isossa koiralaumassa.
Kokonaan oma lukunsa on sitten koirien väliset valtasuhteet. Jos laumassa on kaksi koiraa, jotka eivät tule toimeen keskenään, voi arkielämä olla pakoilua ja kyräilyä. Mieti haluaisitko itse elää niin että koko ajan hiukan pelottaisi? Myös laumassa oleva riidanhaastaja tai yliseksuaalinen koira voi olla ihan kiva koira joissakin muissa olosuhteissa, laumassa missä on vaikka vain pari koirakaveria.
On myös ihmisiä jotka ajattelevat että koirani rakastaa vain minua, eikä voi elää onnellisena missään muualla. Eikä kukaan muu tarjoaisi sille niin hyvää hoitoa kuin minä. Väärin. Valtaosa koirista sopeutuu uusiin olosuhteisiin helposti, kunhan olosuhteet ovat hyvät ja rakastavat!
Joten toivoisin että kaikki besserwisserit löysentäisivät hiukan pipoaan! Koira voi elää onnellisen loppuelämän vaikka vaihtaisikin kotia. Ne ovat sopeutuvaisia, ja saadessaan rakkautta ja hyvää hoitoa sopeutuvat muuttuvaan tilanteeseen.
Meille tämä aihe on tullut omakohtaiseksi jo monta kertaa. Essin kohdalla pohdiskelin tilannetta useita kuukausia, ennen kuin ryhdyin toimiin. Näitä asioita pitää miettiä. Lisäksi haluan muistuttaa siitäkin että meidän koiraihmisten pitäisi joskus – edes joskus – miettiä myös itseämme. Jos jokin laumassa oleva koira tekee elämän raskaaksi ja vaikeaksi, pitää miettiä mitä asialle tekee. Oma terveys ja hyvinvointi ovat myös tärkeitä asioita – jokaisesta päivästä pitää voida nauttia, aika on rajallista!
Joten lämmin kiitos kaikille jotka ovat tarjonneet kodin pentuiän ohittaineille koirille - ja yhtäläinen kiitos teille, jotka ymmärtävät ajatella tämän asian eri puolia – tuomitsematta muiden päätöksiä!
Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa
VastaaPoista